Tarhurin työpäiväkirja

torstaina

3.4.2014
Jokaisena aamuvarhaisena jo yli viikon ajan oli vesi seissyt jäätyneenä tien ja pellon painanteissa. Aamun kalvakassa valossa maisema oli huurteinen. Kunnes aurinko nousi, joka aamu entistä varhaisemmin. 

Idänsinililjat olivat päättäneet olla piittaamatta kylmyydestä. Ne olivat työntäneet sipulistaan esiin ensin tukevat, supussa olevat lehdet, kasvatelleet kukkanuppujaan niiden suojissa aikansa, kunnes tänään iltapäivällä Tarhuri löysi niiden vielä unisina nuokkuvat kukat rentoina roikkuvien liepeiden keskeltä. 


Scilla siberica
Pienten nuppujen sinisyys, lehtien vihreys, ja ennen kaikkea niiden peräänantamattomalta vaikuttava tahto kasvaa tuskin roudan itsestään ravistaneen maan kamarasta, tuntuivat suorastaan räikeiltä. 

Tarhuri katseli pieniä urheita nuppuja hetkisen kuin totutellakseen niihin, hymyili sitten ja toivotti ne tervetulleiksi penkkiin, jonka itse asiassa oli valmistanut sipuleille. Mitäs tuosta, kunhan ymmärtävät jättää hieman tilaa vierelleen.



1 kommentti: