Tarhurin työpäiväkirja

torstaina

27.8.2014

Jo viikon verran jättiläismustikoiden valtaaman pohjoisrinteen vastapuoli oli ollut puolukoiden aina vain tummemman punaisiksi värjäytyvien marjojen täplittämä. Käsillä oli alkusyksyn paras, vain hetken kestävä, aika: Samaan piiraaseen saattoi poimia mustikoita, puolukoita sekä mustia viinimarjoja.


Vaccinium vitis-idaea



Mäen päällä seisova talo ei ollut piitannut sateesta sen jälkeen kun aluskate ja ikkuna-aukkoja suojaavat muovit olli saatu paikoilleen. Koko kesän lautapinojen alla odotellut kasvihuoneen perustus oli vapautunut ja sille oli muurattu tiilisokkeli. Ensi vuonna Tarhuri lapioisi pohjan tasaiseksi soralla ja latoisi sopivan kuvion vanhoista tiilistä huoneen lattiaksi.




Saksantuliaisina saadusta pienestä pussista löytyi suurta anista muistuttava siemenkota. Soijapavun kokoisia mustia siemeniä oli useita kymmeniä. Osan Tarhuri istutti saunatuvan eteen, männyn juurelle syvään multaan, kohtaan, josta pikkuiset peikonkellot keväällä olivat mystisesti kadonneet. Osan hän laittoi pieniin ruukkuihin kuolanpionien viereen.  
Paeonia


sunnuntaina

17.8.2014
Tomaattihuoneeseen kokeeksi istutetut täplämunkinhupun juurimukulat olivat elelleet mullassa pitkän aikaa hengettömän näköisinä. Yhtenä päivänä toisen sivusta ja päältä oli alkanut versoa jotain terävää ja vaalean vihreää. Sitten, vain muutaman viikon sisällä se oli kehittänyt paksun, täplikkään varren ja kauniin symmetrisesti kahden puolen kasvavat lehdet.

Arum maculatum 



Koko itäisellä pellolla maannut maakasa oli nyt käyty lävitse. Saunatuvan ja talon perustuskuopista kaivetusta maasta suurimmat kivenlohkareet reunustivat nyt kurkkuhuoneelle ja pellolle vievää tietä sekä saunatuvan istutuspenkkejä. Loppu metsämaa seisoi suurena kasana pellolla. Sieltä Tarhuri nouti sitä traktorikuormittain lähemmäs saunatupaa, ja siitä eteenpäin se oli määrä kärrätä tuvan seinän vierustoille kottikärryjen avulla. Toki myös luumupuun ja kurpitsan penkki, viimeisenkin kivireunuksen saatuaan, kaipasi vielä lisää maata.







Tarhurilla oli enimmän aikaa innokas apulainen. Stellan harmiksi pienet kottikärryt tahtoivat kaatua innokkaasti ja hieman huolimattomasti tähdättyjen lapiollisten voimasta. Silloin tällöin Stella vaihtoi kaivuupaikkaa ja omien sanojensa mukaan 'haki voimaa' jostakin toisaalta kaivaen.



Tarhuri oli jo muutamana iltana harkinnut parven ikkunan sulkemista yöksi, mutta vielä se oli jäänyt tekemättä. Päivisin tomaattihuoneen puoleinen ikkuna alhaalta ruokapöydän vierestäkinkin oli joka tapauksessa auki, koska siitä vähän väliä kuljettiin myös sisään ja ulos. Ovikin sai olla enimmäkseen selällään, koska hyttysiä tai kärpäsiä ei tänä kesänä jostain kumman syystä ollut edes mainittavaksi asti. Vaikka istutuspenkeissä olikin ehkä enemmän tyhjiä kohtia kuin kasvavia, koska Tarhuri ei halunnut kunnolla harkitsematta istuttaa mitä sattuu, alkoi talon edusta näyttää suhteellisen rehevältä hernepensaineen, kuunliljoineen, havukasveineen ja yrtteineen. Yksivuotisten lupiinien, ruusupapujen ja auringonkukkien tilalle hän keksisi tulevan talven aikana pysyvämpää asutusta.










maanantaina

11.8.2014

Eilen illalla Tarhuri oli istuttanut  viipurinluumupuun keskelle suurinta saunatuvan edessä olevaa penkkiä. Hän oli varsin mielissään kekseliäästä paikasta. Siinä sen alusta pysyisi varmasti vapaana rikkaruohoista. Helmat voisi sommitella vaikkapa kangasajuruohosta tai metsämansikoista. Polulta oli tarpeen tehdä astinkivet puun luo, joten aamulla hän sai Stellan apulaisekseen. He laittoivat kivipolun alkamaan viimeisen varjoliljan kohdalta. 
Hosta


Kanat olivat asettuneet taloksi. Ne olivat jo muutaman kerran käyneet kuopsuttamassa metsämaata aitauksensa ulkopuolellakin, ja aina palanneet takaisin varsin sävyisästi Stellan riemukkaiden askelten kopistessa kannoillaan. 





Hernepenkissä kasvava tuntematon, viininpunaiselta apilapensaalta näyttävä kasvi oli alkanut kukkia. Myös pitkiksi venähtäneet yrtti-iisot tekivät vaalean violetteja kukintojaan. Sen lehdet tuoksuivat ja maistuivat herkullisen lakritsisilta.



tuntematon



Agastache foeniculum


Tomaattihuoneessa kasvava munakoiso oli sekin avannut ensimmäisen kukkansa, joka oli pitkään odotellut tiiviillä laskoksilla nupun suojassa. Kaikki tomaatit kantoivat jo hedelmää, mutta edelleen vain terttutomaateissa ne olivat ehtineet punaisiksi.


 Solanum melongena



 Solanum lycopersicum 'San Marzano'




 Solanum lycopersicum 'Cuor di Bue'


Nyt kun perunat oli korjattu kasvihuoneesta, pitkään pienenä taimena pysynyt intialainen verkkokurkku oli yhtäkkiä vallannut koko kasvihuoneen päädyn. Ensin se oli kasvanut pitkin maata muutaman neliön alueella niin tiheänä että sen alle jäänyt bataatti tuskin pilkisti esiin. Nyt se oli noussut myös kasvihuoneen päätyseinälle, ja siellä, huoneen teräsrakenteen takana se oli piilossa kasvattanut hedelmäänsä, joka oli ehtinyt ruskeaksi ennen kuin se keksittiin. Nuoret hedelmät olivat pehmeitä ja maukkaita, mutta kypsän ruskeat puolestaan varsin kovia ja mauttomia. Bataattikin oli onnekseen päässyt kasvamaan sen verran pituutta, että sen lehdistö pilkisti verkkokurkun kasvuston alta.



Cucumis



Ibomoea batatas



Phalesolus vulgaris


Pistokkaista innostuneena Tarhuri pisteli kosteaan multaan äitinsä puutarhasta hakemiaan tuomen ja valkoisen karjalansyreenin versoja. Hän oli kerännyt myös tuomen marjoja. Hän hiersi ne rikki ja laittoi kolme siementä heti multaan, toiset kolme hän jätti kokeeksi kuivahtamaan ennen kylvöä.



Prunus padus 
Syringa
Rododendron 


Ennen luumupuun istuttamista oli ollut tarpeen vihdoinkin rakentaa valmiiksi istutuspenkin eteläpuoleinen reuna. Sitä varten tarvittiin ahkeraa työvoimaa sekä kottikärryjä että traktoria ajamaan.





Penkissä kasvavan männyn rungossa kiipeilevä ruusupapu oli keksinyt käyttää auringonkukkaa toisen haaransa tukena. Se oli kuitenkin venynyt huomattavasti nopeammin kuin auringonkukka, ja kurkisteli sen pään yläpuolella miettien, mihin tarttuisi seuraavaksi.
Phaseolus coccineus



Helianthus annuus
Phaseolus coccineus


Lehtikuusten päästyä saunatunan seinän viereltä puutarhaan paremmille kasvupaikoille, Tarhuri oli nostanut tilalle taimistolta toiveikkaana ostamansa nuoren öljypuun, jota vasten hänen siemenistä kasvattamansa susimarjat kasvoivat ilahduttavan virkeinä. Niiden ihmeelliset, ruohomaisen rennot varret venyivät ja venyivät, eikä Tarhurilla ollut vielä aavistustakaan, missä hän talvehdittaisi kaksikon. 

Lycium barbarum
Olea europaea




lauantaina

7.8.2014
Stella ja Pikku nukkuivat sikeästi. Tarhuri hengitteli avonaisen ikkunan edessä vilpoista iltailmaa. Olkoonkin päivä vielä kuuma, kesä oli auttamattomasti menettänyt teränsä. Ilta oli miellyttävän liikkumaton. 
Keittiön seinällä nukkui viime öinä avoimena pidetystä ikkunasta sisälle eksynyt kiitäjä.






Viime illat Tarhuri oli pysynyt sisällä puutarhaan koskematta. Hän oli nimittäin opiskellut juuriversolisäystä, pistokaslisäystä ja siemenlisäystä. Hän hämmästeli, miksei ennen ollut tullut ajatelleeksi istuttaa purkkeihin puiden taimia, muutamia tammia ja vaahteroita lukuunottamatta. Tosin hän ei ollut myöskään tiennyt, että lähes kaikkia puita ja perennojakin saattoi lisätä pistokkaista, oli vain harmitellut kun ei miltään taimistolta löytynyt esimerkiksi metsähaavan taimia. Vaikka vuodenaika ei ollut oppikirjojen mukainen, hän ei malttanut odotella kevättä vaan valmisteli istutuspurkit ja teki retken metsän reunaan. Siellä hän kaivoi ylös haapojen juuripoikasia, leikkasi saksilla niiden puutumattomia vuosiversoja ja palasi sitten saunatuvan eteen istuttamaan ne multaan. Vielä hän haki pienen pistokkaan rodostaankin. Siitä hän leikkasi puolet lehdistä pois liiallisen veden haihtumisen estämiseksi. Rodon ilmeisesti pitäisikin juurtua parhaiten juuri loppukesästä, mutta aika näyttäisi miten kävisi muiden.

Populus tremula 
Rhododendron 




sunnuntaina

3.8.2014
Elokuun ensimmäisestä päivästä Tarhuri oli tuntenut helpotusta. Tähän asti kesä oli vaatinut mitä erilaisempia ponnistuksia; kastelua, kylvöä, kitkemistä, tarkkailua ja tukemista. Vaikka hän olikin tehnyt niitä mielellään, se oli ollut uuvuttavaa. Kaikki oli pitänyt tehdä kesän kuuman ja liikkumattoman kannen alla. Elokuun ensimmäisen päivän iltana, Tarhurin ollessa kitkemässä mustaviinimarjapensaan alusia ja kanttaamassa uutta mansikkapenkkiä, hän oli yhtäkkiä havahtunut erilaisuuteen. Ilman ja tuulen tuoksuun, joka oli vihdoinkin viileää, hitusen kirpeää ja keveämpää kuin vielä eilen. Myös valo muuttaisi sävyään, tulisi pimeä, tulisivat viileät illat jolloin saisi hyvällä syyllä kietoa huivin kaulaan ja pukea lämpimän paidan päälle. Ja puutarhan läpi tuulisi, se ei vaatisi enää mitään, ja Tarhuri saisi pysähtyä, katsoa ja kuunnella.