Sinä aamuna poikkesin metsätieltä itään, mäntyä kasvavan kukkulan laelle ja istuin kivelle lepäämään. Koko mäki kukki puolukkaa. Pian laskeuduin edelleen rinnettä alas vanhan pellon rajaan. Kävelin sen viertä itään ja etelään, pelto sulki metsän niemeksi sisälleen. Aurinko paistoi pitkin sätein yli kesannon, joka kaipasi puutarhuria. Mäntyisen mäen kylkeen oli vaivatonta kuvitella pieni oravanpunainen talo, joten päätin jäädä.
16.4.2014
Kottikärryjä tarvittiin ylhäällä talon ja verstaan työmaalla, joten Tarhuri tyytyi nostelemaan kohopenkkinsä alta pois kaivamansa ruohoturpeet sivuun. Ne ehtisi kärrätä pois myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti