Stella oli koko eilisen päivän rapistellut pääsiäismunalaatikkoa, keitellyt niitä kattiloissaan, syöttänyt niillä Pikkua ja riemuinnut niiden keltaisuudesta, punaisuudesta ja sinisyydestä. Hymysuin he kävelivät yli sillan metsästä puutarhaan, tuumailivat tovin oikean puun löytääkseen, kunnes Stella valitsi pääsiäispuuksi yhden metsän reunassa seisovan nuoren koivun.
15.4.2014
Vaelleltuaan muutamia päiviä puutarhassaan lapio kourassaan, kaivettuaan saamattomuutensa sisuunnuttamana hyvät penkkien alut hyötytarhalleen, oli Tarhuri jo tullut siihen tulokseen, ettei puutarhasta löytynyt kyllin hyvää paikkaa hänen vaativille aarteilleen, ahokylmänkukille saati pemakoenselle. Mutta seuraavana yönä siitä lukien, kun hän oli lannistuen tullut tähän lopputulokseen, vaelsivat hänen mielensä palaset vihdoin kohdalleen, niin että herätessään hän tiesi pemakoensen kasvupaikaksi lohkarepuutarhan itäisen syrjän. Tarvittava määrä valoa ja rauhallinen tuulen suhteen. Ahokylmänkukille hän alkoi täyttää korkeammalle yltävien lohkareiden välejä niin, että kukkien pylväsjuurilla olisi ainakin metri tilaa kasvaa alaspäin ennen kuin märkä ja kylmä savimaa tulisi vastaan. Eihän yhdessäkasvaneita sopinut erottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti