Ulko-oven edustan kivipuutarhassa kasvava tarhakylmänkukka oli vihdoinkin saanut seuraa. Sen saksalaiset serkut, kahdeksan ahokylmänkukkaa, olivat kotiutuneet Tarhurin parvelle punertavan kukkalampun alle. Ne olivat selvinneet matkasta ilahduttavan hyvin sammalvuoteisiin peiteltyinä.
Niiden hahtuvakarvaiset hahmot tervehtivät ujostellen parven muita, jo varttuneempia kasviasukkaita. Ne toivotettiin ilomielin tervetulleiksi joukkoon.
Tarhurin toinen ylpeydenaihe, matkalainen, pikkuinen puolukan- tai mustikanvarpua muistuttava alppiruusu, oli sekin päässyt tutustumaan parven asukkaisiin. Tarhuri ei ollut vielä uskaltanut viedä tulokkaita ulos, vaikka ne ilmeisen karaistuneita olivatkin.
Hän valmistaisi alppiruusulle ja ahokylmänkukille ensin oikeaoppisen kasvualustan, ulkoiluttaisi niitä kenties päivisin, ennen kuin jättäisi ne oman onnensa nojaan.
Tarhurin laskeutuessa alas portaita, aloitti muutama päivä sitten suurempaan purkkiin päässyt, ja siitä riemastunut kirsikkatomaatti Siligea Rossa selostaa uusille kovaan ääneen talon tapoja. Tarhuri huokasi ja hymyili mennessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti