Tomaatin sekä ensimmäisenä kylvämänsä basilikan taimet olivat kasvaneet parvella nyt yli kolme viikkoa, ja tänään Tarhuri päätti niiden olevan kyllin vahvoja suurempiin ruukkuihin. Hän irrotti taimet varovasti yksitellen kennoistaan ja painoi ne taimimultaan tekemiinsä syvennyksiin. Sitten hän kantoi taimet takaisin kasvilampun alle voimistumaan. Hän jätti varmuuden vuoksi muutaman jokaista lajia vielä kennoonsa. Ne hän siirtäisi hieman myöhemmin.
Iltapäivällä Tarhuri aloitti puutarhaan rakentamansa katetun kohopenkin täytön. Alimmaiseksi hän levitti paksun kerroksen lehtipuiden oksista ja ohuista rungoista pilkkomaansa haketta. Päälle tulisi ruohoturpeita, viimevuotisia lehtiä ja lopuksi kerros kompostia ja ruokamultaa.
Penkkiin tulevat öljysiemenkurpitsat olivat jo itämässä. Hän oli kylvänyt ne heti uuden kuun tullen kangasajuruohon ja genovalaisen sekä violetin basilikan kanssa.
Tarhurin kokeeksi kylvämät ruusupavun taimet olivat muutamassa päivässä villiintyneet niin, että hänen oli ollut laitettava sukkapuikot niiden varsien tueksi. Ne odottivat lampun alla jo kärsimättöminä oikeaa auringonvaloa, kurkottelivat kärhillään kilvan kohti ikkunoita. Parvi alkoi muistuttaa riehaantunutta kasvitarhaa, jonka päivä päivältä voimistuvien yksilöiden elinvoimaa Tarhuri ei enää kauaa saisi kahlittua sisätiloihin. Hän kuvitteli kuulevansa timjamin ja lehtikorianterin hiljaisen kuiskuttelun, miten seuraavan lämpimän päivän tullen ne kerta kaikkiaan lähtisivät, kiipeäisivät vaikka savupiipusta ulos aurinkoon jollei muu auttaisi. Vielä hennot peikonkellot ja pukinkoisot hurrasivat yhteen ääneen viereisissä taimilaatikoissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti