Keskenkasvuinen sammakko oli päättänyt ystävystyä Tarhurin kanssa. Se ilmestyi muutama päivä sitten kurpitsan lehden alta, hyppeli hernerivin poikki, yli matalien vahapapujen ja vastaistutettujen kuunliljojen yrttipenkkiin. Sinne se katosi. Myöhemmin iltapäivällä Stella raportoi sammakon olevan tomaattihuoneessa. Tänä aamuna hän tervehti Tarhuria heti aamulla tämän astuessa pihalle.
Samettikukat olivat näiden lämpimien aikana kaikki aukaiseet kukkansa.
Ensin niiden terälehdet olivat tiukalla rullalla, jokainen yksitellen. Kiskotellessaan niitä vähitellen esiin suojakoteloistaan, paljastui kukan todellinen väri. Jotkut olivat kirkkaan keltaisia myös terälehtien yläpinnalta, mutta suurin osa oli keskustaa kohden tumman punaruskean sävyisiä. Joskus punaruskea väri olikin tarttunut vain terälehtie ulkoreunoille.
Saunatuvan itäpuolella seisova tomaattihuone oli jo täynnä korkealle kiipustavia kasvinvarsia. Stella hoiti niitä ahkerasti ja huolellisesti. Hän piti myös huolen siitä, etteivät pienet, ensinnä kypsyneet terttutomaatit unohtuneet liian kauaksi aikaa oksille roikkumaan.
Niitty kasvoi valtoimenaan. Siellä äiti ja Stella seikkailivat päivittäin tarkastelemassa uusia, vasta heränneitä kukkia, sekä aivan pian kypsyviä puutarhamarjoja. Sinä aamuna äidillä oli ollut Stellalle erityinen yllätys. Keväällä istutetuista vadelmantaimista muutama oli ollut viime vuotinen, ja niihin oli kehittynyt tumman punaisia marjoja. Ensimmäinen oma vadelmasato.
Vattujen vierellä kasvava saksasta tuotu karhunvatukka tuntui viihtyvän mainiosti.
Karviaisten ja herukoiden luo johtava polku kasvoi Stellaa korkeampaa niittyä. Tarhurin neljä vuotta sitten pikkutaimina istuttamat 900 leppää, koivua ja vaahteraa olivat venähtäneet hämmästyttävästi. Entinen pelto oli muuttunut oikeaksi lehtimetsäksi. Niiden jaloissa kasvoi etenkin maitohorsmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti