Stella juoksi edellä pieni kipponen kädessään. Tuolla! Tuollakin on mustikoita! Äiti keräsi marjoja kippoon, ja niin Stellakin, mutta vähän väliä tämän oli mentävä auringonpaisteiselle, kivipuutarhaan johtavalle sillalle seisomaan ja syömään mustikkasaaliinsa. Sitten hän taas palasi, kurkki varpujen alle ja noukki suuhunsa sekä välillä äidinkin kippoon. Vielä he hakivat puutarhasta mansikoita ja huomasivat metsää vasten kasvavien karhunvatukoidenkin jo kukkivan. Lounasta varten he poimivat basilikaa, kirveliä, lehtikorianteria ja kangasajuruohoa.
Päivällä he keräsivät kimpuksi viimeiset kukkivat lupiinit, päärynäpuun ympäröineet korkeat päivänkakkarat ja villiintyneet neilikat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti