Äiti ja Stella olivat jo muutama päivä sitten valinneet paikan tammenpoikaselle. Se oli viimeinen siitä joukosta, jonka he olivat keväällä kaivaneet hiekasta emopuun juurelta ja laittaneet purkkeihin varttumaan.
Aamun ollessa vielä sopivan viileä, he ottivat mukaansa multasäkin, kastelukannunsa ja lapiot, jä läksivät puutarhaan.
Hyvä paikka löytyi kivipuutarhan takaa läheltä metsän ja pellon rajaa.
Kaivettuaan kuopan ja peiteltyään taimen uuteen kasvupaikkaansa, hän arveli sillä olevan jano.
Missä meidän juuret on? Stella kysyi äidiltä.
Huolella istutettu puu ja hyvin tärkeä kysymys :)
VastaaPoista..ja vaikea vastattava. Taisin sanoa jotain sellaista kuten 'Meillä ei ole juuria maassa, jotta voimme kävellä mihin haluamme, mutta useimmiten silti ennemmin tai myöhemmin palaamme sinne mistä lähdimme.'
Poista