Matala ja raikkaan vetinen toukokuun viimeinen päivä. Ojakellukat, nöyrän vaatimattomina päitään nuokuttavat kaunottaret, olivat taas nostaneet vartensa ja kasvattaneet kukkansa aivan salaa.
Tarhurin sitkeä saarnipuu oli yllättäen joutunut tuulessa kuin humalaisina huojuvien sarojen piirittämäksi.
Lavaa kastellessaan Stella löysi varsin kummallisen kukan. Taimen juurella möyri kiiltävän vihreä kovakuoriainen. Vesisuihkun saatuaan se kaivautui syvemmälle multaan.
Alppiruusu oli avannut kukkansa, joiden nuppuaikainen tumma aniliininpuna näytti sekin laveeraantuneen sateen mukana pois. Tämä rauhoitti Tarhurin mieltä.
Kimalainen näytti tyystin juopuneen alppiruusun tuoksusta ja sen terttukukintojen siitepölystä.
Saunatuvan seinää vasten kukkivat jo viime vuonna vahingossa kivenkoloon joutuneet kullero sekä salakavalasti levinnyt maahumala. Kuusenkerkät nuokkuivat monen päivän märkyyden alla.
Trollius europaeus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti