Satoi kottikärryyn, satoi Stellan hiekkalaatikolla seisoviin ämpäreihin, pisaroi saunatuvan huopakattoon. Valui puroina mustaksi muuttuneen multamaan urissa ja läiskyi lammikoissa. Vettä ei tarvinnut kantaa kuin kasvihuoneeseen ja tomaattisuojaan. Iltapäivällä Stella oli syöksynyt ovesta punaisiin kurahousuihin ja sadetakkiin pukeutuneena, suuri hymy kasvoillaan ja lapiolla varustautuneena. Lisää läiskytystä ja mahtavia hiekkakakkuja.
Kasvihuoneeseen kylvetyt nauriit olivat vielä pikkuisia, mutta niiden kirkkaan valkoinen malto oli vastustamaton. Tarhuri oli joka päivä jo kolmen päivän ajan hakenut iltapalakseen perunoiden rivistöjen vierellä kasvavia pikkuisia juureksia.
Susimarjoistaan Tarhuri oli kenties kaikkein iloisin. Ne hän oli kylvänyt aivan alkuvuodesta luullen saavansa ainakin kaksikymmentä pikkuista tainta. Vain vajaa kymmenen siementä oli itänyt, ja sisätiloissa niiden pienet sirkkalehdet olivat joutuneet pitkien ja lankamaisten varsien päihin keikkumaan. Toukokuussa mitään kasvua ei ollut enää pitkään aikaan ollut havaittavissa, ja yksi pikkutaimi toisensa jälkeen oli heittänyt henkensä. Vain kaksi kurjaa oli selvinnyt niin kauan, että Tarhuri oli saanut kannettua ne kasvihuoneeseen hallojen mentyä. Siellä ne olivat edelleen kituneet aikansa, maanneet sirkkalehtien tyvet mullassa, kun varsi ei niitä jaksanut kannattaa. Kunnes Tarhuri oli huomannut, että ne olivatkin juurtuneet uudestaan, juuri lehtien tyvestä. Sen jälkeen ne olivat nopeasti kehittäneet lisää lehtiä, voimistuneet ja näyttivät nyt kasvavan hurjaa vauhtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti