Jos käveli tarpeeksi kauan suoraa viivaa, tuli välttämättä aikanaan metsää halkovalle tielle tai muulle merkkilinjalle, jos sellainen nimittäin oli olemassa. Hän käveli puoli päivää päin aurinkoa. Ei mitään. Sitten hän palasi omia jälkiään takaisin tuvalle. Nähdessään sen pellon yli, louheiseen notkoonsa juurtuneena, hän ilahtui kuin kotiin palaava.