Hän meni ulos ja kiersi talon ympäri ulkokautta. Läntinen ja pohjoinen seinä olivat puoliksi maan alla, niin että sisäpuolelta silmien korkeudella olevat keittiön ikkunat oli vatkin ulkoa katsottuna maanrajassa. Oli lakannut tuulemasta. Seisahtuen hän katsoi ylös vaaleaa taivasta vasten mustilta näyttävien mäntyjen latvoihin. Kaikkialla oli aivan hiljaista, ja rauha oli samalla kertaa sekä miellyttävä että surullinen, niin kuin joskus lapsena kun ilta teki olon selittämättömän haikeaksi. Talon pohjoiselta nurkalta lähti pellolle johtava polku. Pienen ojan yli oli rakennettu puinen silta. Siellä oli hedelmätarha, hän oli siitä aivan varma.
Hän palasi sisälle ja avasi reppunsa. Sen sisältö, joitain melko merkityksettömiä esineitä, kuten kynttilänpätkä, linkkuveitsi, tyhjä eväsrasia ja vesipullo, tuntui etäisesti tutulta, mutta näköjään hän ei kyennyt ajattelemaan selkeästi, sillä ei ollenkaan muistanut pakanneensa laukkua.