Tarhurin työpäiväkirja

maanantaina


Huone oli pieni. Ulos tulosuuntaan katsova kulmaus oli käytännössä kauttaaltaan ikkunaa. Ikkunapenkit olivat matalalla niin, että niillä saattoi istua. Ikkunoiden edessä oli pieni pöytä, ja toisella puolen muutama tuoli. Keskellä huonetta oli uuni. Hän laski reppunsa ikkunapenkille ja käveli uunin luo Ovea vastapäätä oleva pitkä seinä oli rapattu kuten takkakin, ja siinä oli vain aivan kapea ja koko huonetilan mittainen ikkunaviiru silmien korkeudella. Uunin taakse jäävän keittiön tiskipöydällä oli täysi tulitikkuaski. Epäröin ensin, mutta menen ja poimin sen käteeni.
Hän huomasi että uunin takaa, keittiön puolelta, pääsi kiipeämään matalalle, sisääntulotilan yllä olevalle parvelle. Vesikatto nousi viistona ylös niin, että parvi oli huonetilan puolelta matala ja ulkoseinän puolelta varmaankin puolisentoista metriä korkea. Hän avasi kokeeksi keittiön hanan. Ei vettä.

Keittiön vierestä pääsi pieneen pesuhuoneeseen. Siellä oli wc-istuin, allas ja pari hyllyä.
Talo vaikutti olleen tyhjillään pitkään, siellä tuntui ja tuoksui pysähtyneeltä. Mutta kuinka pitkään tarkalleen, sitä hänen oli vaikea sanoa. Kaikki oli kuitenkin moittettomassa kunnossa, aivan kuin entinen asukas olisi siivonnut kaiken perusteellisesti ennen pitkälle matkalle lähtöä, tietäen miten hauska oli tulla takaisin puhtaaseen kotiin, ja sitten unohtanut palata. Hän meni takaisin eteiseen ja raotti varovasti ulko-ovea vastapäätä olevaa matalaa ovea. Hän ilahtui nähdessään saunan. Se oli melkein pimeä, vain kapeasta, korkealla olevasta ikkunasta pääsi sisään pitkä valoviilto.