Tomaattihuoneeseen kokeeksi istutetut täplämunkinhupun juurimukulat olivat elelleet mullassa pitkän aikaa hengettömän näköisinä. Yhtenä päivänä toisen sivusta ja päältä oli alkanut versoa jotain terävää ja vaalean vihreää. Sitten, vain muutaman viikon sisällä se oli kehittänyt paksun, täplikkään varren ja kauniin symmetrisesti kahden puolen kasvavat lehdet.
Koko itäisellä pellolla maannut maakasa oli nyt käyty lävitse. Saunatuvan ja talon perustuskuopista kaivetusta maasta suurimmat kivenlohkareet reunustivat nyt kurkkuhuoneelle ja pellolle vievää tietä sekä saunatuvan istutuspenkkejä. Loppu metsämaa seisoi suurena kasana pellolla. Sieltä Tarhuri nouti sitä traktorikuormittain lähemmäs saunatupaa, ja siitä eteenpäin se oli määrä kärrätä tuvan seinän vierustoille kottikärryjen avulla. Toki myös luumupuun ja kurpitsan penkki, viimeisenkin kivireunuksen saatuaan, kaipasi vielä lisää maata.
Tarhurilla oli enimmän aikaa innokas apulainen. Stellan harmiksi pienet kottikärryt tahtoivat kaatua innokkaasti ja hieman huolimattomasti tähdättyjen lapiollisten voimasta. Silloin tällöin Stella vaihtoi kaivuupaikkaa ja omien sanojensa mukaan 'haki voimaa' jostakin toisaalta kaivaen.
Tarhuri oli jo muutamana iltana harkinnut parven ikkunan sulkemista yöksi, mutta vielä se oli jäänyt tekemättä. Päivisin tomaattihuoneen puoleinen ikkuna alhaalta ruokapöydän vierestäkinkin oli joka tapauksessa auki, koska siitä vähän väliä kuljettiin myös sisään ja ulos. Ovikin sai olla enimmäkseen selällään, koska hyttysiä tai kärpäsiä ei tänä kesänä jostain kumman syystä ollut edes mainittavaksi asti. Vaikka istutuspenkeissä olikin ehkä enemmän tyhjiä kohtia kuin kasvavia, koska Tarhuri ei halunnut kunnolla harkitsematta istuttaa mitä sattuu, alkoi talon edusta näyttää suhteellisen rehevältä hernepensaineen, kuunliljoineen, havukasveineen ja yrtteineen. Yksivuotisten lupiinien, ruusupapujen ja auringonkukkien tilalle hän keksisi tulevan talven aikana pysyvämpää asutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti