Tarhurin työpäiväkirja

torstaina

26.6.2014
Stellan ja Pikun nukahdettua äiti sulki ulko-oven ihan hiljaa takanaan. Kasvihuone kaipasi kitkemistä ja kurkuntaimet sitomista. Tomaateista Tarhuri nyppi pois varkaat, sitoi niistäkin jo muutaman. Mutta sitten hän riisui työhanskat ja laittoi ne taskuunsa. 
Päivän maalausurakan, vadelmapiirakan ja pyykinpesun jälkeen oli hyvä yksinkertaisesti kävellä oman mielen lämpöisessä illassa, heinikkoon vasta leikatuilla poluilla. Kiertää puutarhaa ja tarkastaa, tulisiko hedelmäpuista tänä vuonna satoa. Omenia oli tulossa, samoin kirsikoita. Suuri osa vadelmantaimista näytti voimistuneen ja kehittäneen uusiakin lehtiä. Metsän pohjoisrinne oli jo täynnä pieniä mustikanraakileita. 
Lepikossa niitty ulottui yli mustaherukoiden latvojen. Mutta ei se niiden marjoja haitannut. Kaikkialla kukki kelloja ja pieniä orvokkeja, ojakellukoita ja puna-apilaa. Matalat ohdakkeetkin olivat jo avanneet mykerönsä. Niitä kasvoi vadelmien takana pehmeänä saarena niittyleinikkimeressä. Yli puolentoista metrin mittaisiksi kasvaneet voimakasvartisemmat ohdakkeet sen sijaan pitivät kukkansa vielä tiukasti piilossa. Tarhuri ei tiennyt niiden lajia. 'Ne leviävät kuin rutto!' vakuutti Tarhurin mies huolissaan, mutta hän piti huolen siitä että nuo kunnioitusta herättävät, lähes puuvartisilta vaikuttavat jättiläiset saisivat elää rauhassa. Pienempiä hän taittoi muutaman ja vei sisään Stellan päivällä poimimien niittykukkien seuraksi.

Campanula rotundifolia




 tuntematon




Cirsium 



maanantaina

22.6.2014
Satoi kottikärryyn, satoi Stellan hiekkalaatikolla seisoviin ämpäreihin, pisaroi saunatuvan huopakattoon. Valui puroina mustaksi muuttuneen multamaan urissa ja läiskyi lammikoissa. Vettä ei tarvinnut kantaa kuin kasvihuoneeseen ja tomaattisuojaan. Iltapäivällä Stella oli syöksynyt ovesta punaisiin kurahousuihin ja sadetakkiin pukeutuneena, suuri hymy kasvoillaan ja lapiolla varustautuneena. Lisää läiskytystä ja mahtavia hiekkakakkuja.

Solanum lycopersicum



Kasvihuoneeseen kylvetyt nauriit olivat vielä pikkuisia, mutta niiden kirkkaan valkoinen malto oli vastustamaton. Tarhuri oli joka päivä jo kolmen päivän ajan hakenut iltapalakseen perunoiden rivistöjen vierellä kasvavia pikkuisia juureksia. 


Brassica rapa


Susimarjoistaan Tarhuri oli kenties kaikkein iloisin. Ne hän oli kylvänyt aivan alkuvuodesta luullen saavansa ainakin kaksikymmentä pikkuista tainta. Vain vajaa kymmenen siementä oli itänyt, ja sisätiloissa niiden pienet sirkkalehdet olivat joutuneet pitkien ja lankamaisten varsien päihin keikkumaan. Toukokuussa mitään kasvua ei ollut enää pitkään aikaan ollut havaittavissa, ja yksi pikkutaimi toisensa jälkeen oli heittänyt henkensä. Vain kaksi kurjaa oli selvinnyt niin kauan, että Tarhuri oli saanut kannettua ne kasvihuoneeseen hallojen mentyä. Siellä ne olivat edelleen kituneet aikansa, maanneet sirkkalehtien tyvet mullassa, kun varsi ei niitä jaksanut kannattaa. Kunnes Tarhuri oli huomannut, että ne olivatkin juurtuneet uudestaan, juuri lehtien tyvestä. Sen jälkeen ne olivat nopeasti kehittäneet lisää lehtiä, voimistuneet ja näyttivät nyt kasvavan hurjaa vauhtia.



Lycium barbarum

tiistaina

17.6.2014
Tuuli oli huojuttanut metsää lakkaamatta kohta kaksi päivää. Puutarhassa pienimmät puiden taimet näyttivät painaneen silmänsä uupuneina kiinni ja keskittyvän vain pitämään kiinni maasta, josta tuuli ne yritti temmata.
Varhain tänä aamuna, korkeat kumpupilvet taivaalla nähdessään, Stella oli katsonut niitä hetken miettiväisenä ja luetellut sitten niiden ja taivaan värisävyt: liilaa, valkoista, sinistä ja vaaleanpunaista. Hän lisäsi taivaan poikien piirtäneen isolla kynällä.
Kylmyydestä välittämättä aurinko paistoi, ja mihin vain sen tuulen huojuttama läikkä sattui osumaan, siinä oli lämmin. Sisällä saunatuvassa ikkunasta lattialle lankeava terävä valoviiru kasvoi, katosi, ilmestyi jälleen. Valon liikkeestä saattoi arvata ulkona puiden runkoja taivuttelevan tuulen oikun. 
Metsä oli täynnä kontrasteja: nuori vaaleanvihreä pihlaja havupuiden keskellä, pienet vaaleanpunaiset, nuokkuvat kellot metsän pohjassa. Hentojalkaisen hämähäkin silmissä niiden varret olivat korkeat. Kellon saavutettuaan se katseli alaspäin ja sen vatsanpohjasta vihlaisi.

Sorbus







tuntematon


Mäen laella nousevan talon takana kasvoi parvi Tarhurille tuntemattomia ohuita, korkealle kurkottavia sammaleen tapaisia. Niiden varret ja kerkät muistuttivat kuusen oksia, mutta olivat pehmeämmät.

tuntematon 






Osan saunatuvan eteläseinustalla varttuvista ruusupavuista Tarhuri oli sitonut villalangalla männyn rankoihin, joita pitkin ne kiipivät kilpaa. Muutama oli jo alkanut kasvattaa kukkaoksiaan.


Phaseolus coccineus


Ikkunalla aurinkoa ottavat lehtikorianterit eivät tuulesta välittäneet. 


Coriandrum sativum

Tarhuri oli ihmeekseen huomannut alkukeväällä paleltuneeksi luulemansa neidonhiuspuun rungosta puskevan kaksi silmua. Sen henki vaikutti olevan sitkeässä. 
 Ginkgo biloba


Kylmänkukan nuput olivat vihdoin muuttuneet pehmeiksi höytyvöpalloiksi. Suurimman juurelta Tarhuri laski kokonaista kuusi itse kylväytynyttä poikasta. Ensi keväänä kukkia avautuisi luultavasti jo kymmenisen.


Pulsatilla vulgaris


perjantaina

13.6.2014
Sadepäivä oli ollut hyvä päivä muovittaa ja koota saunatuvan terassille tuleva tomaattisuoja. Stella, punaisessa sadetakissaan, oli apuloinut äitiä ojentamalla ruuveja, pitämällä kiinni seinäkkeistä ja harjaamalla terassiin liimautuneita neulasia, sillä aikaa kun äiti ruuvasi, niittasi, mietti, käänsi ja taas ruuvasi. Illalla sade taukosi ja tomaattisuojasta puuttui enää katto.


Kasvihuoneessa kurkkujen, porkkanoiden, violettien ja mustien perunoiden, ananaskirsikoiden ja munakoisojen kanssa varttuvien tomaattien olikin korkea aika päästä muuttamaan ulos. Niiden juuret olivat tunkeutuneet omien purkkiensa läpi kasvihuoneen multaan. Huomenna, Tarhuri päätti, hän siirtäisi ne vielä viimeisen kerran isompiin ruukkuihin ja kattaisi suojan.

Solanum tuberosum


Stellan öljysiemenkurpitsan ja vahapapujen viereen istutetut letikaalit alkoivat voimistua. Niiden tummanvihreät, suonikkaat lehdet näyttivät nekin nautiskelevan sateesta.


 Brassica oleracea


Lehtikaalien taakse penkin reunaan Tarhuri oli istuttanut serkultaan saamansa vuorikaunokin. Pari ensimmäistä päivää se oli nuokuttanut lehtiään, mutta eilen se oli alkanut availla sinisiä nuppujaan.




Centaurea montana





sunnuntaina

8.6.2014
Puutarha oli villiintynyt leppien helmoissa huojuvaksi niityksi. Tähän mennessä Tarhuri oli sitkeästi kahlannut sen läpi karhunvatukan, mustajuurten ja palsternakkojen luo, edelleen edemmäs toivorikkaana omenan ja päärynän taakse kylvämiensä pikarililjan ja köynnösukonhattujen multakekojen reunamille. Nähdäkseen, joko maasta olisi nousemassa jotakin sellaista, joka myöhemmin kukkisi päätään nuokuttaen. Eilen ja tänään oli karhunvatukan keskeneräinen penkki ollut hänelle ohi pääsemätön seinä. Ensin hän oli niittänyt heinän penkin ympäriltä. Sitten, kiireen vimmalla, hän oli puskenut kerta toisensa jälkeen kottikärryjensä kanssa turvekasalle ja takaisin, kantanut säkkikaupalla puutarhamultaa ja kannukaupalla vettä. Hänen lahjana saamiensa vadelmantainten oli päästävä säkistä uuteen multaan. Saatuaan penkin edes välttävästi mullattua, veti Tarhuri säkistä taimen toisensa jälkeen, suoristi varren ja peitteli tiukasti maahan, hentoisesti juurissaan kiinni keikkuvat versot.
Vasta saatuaan työnsä päätökseen, oikaistuaan selkänsä säkin tyhjennyttyä ja lyötyään lapion penkin viereen maahan, hänestä tuntui kuin hänen silmänsä ja korvansa olisivat auenneet. Linnut livertelivät puissa vaikka kello läheni jo puolta yötä. Vasta katkaistu ruoho tuoksui kostealle tumman vihreydelle.

Rubus ideaus


torstaina

5.6.2014
Kaikki kasvoi salaa, ryöstäytyi käsistä suorastaan. Tarhuri hämmästyi huomatessaan kukkien muuttuneen marjoiksi. Niin oli käynyt mustaviinimarjoille, karviaisille, marjatuomipihlajille, ja ihan pian tulisivat myös ensimmäiset pikkuruiset mansikat. 

Amelanchier alnifolia

Pulsatillan kukka, sekin teki siemeniään, kypsytteli höytyväisiksi palloiksi tuuhettuvat haituvansa kuolleiden terälehtiensä suojassa. 

Pulsatilla vulgaris


Kesäkuussa Tarhuri oli istuttanut loput herneet, viskellyt vielä muutamia siemeniä sinne tänne, mutta lopun aikaa hän oli etenkin repinyt villiintyneenä kasvavaa kortetta kivipuutarhastaan. Niiden, ja voikukkien ja erinäisten muiden kutsumattomien vieraiden alta oli löytynyt kolme punaisia lehtiä kasvattavaa ruusua, kohta kukkansa avaava akileija, kissänkäpäliä, laventelia ja alppitähti. Hän katseli alppitähteään aina yhtä hellästi, oli aina yhtä iloinen vihreiden lehtien alkaessa puskea sen talven kalmoiksi muuttamien kukkavarsien juurella. Se oli ollut kivipuutarhan ensimmäinen asukas.

Leontopodium alpinum




Rosa


Toisekseen, hän oli jälleen kerran levittänyt multaa, ja tuskaillut puutarhansa hautautumista suorastaan hurmoksessa kasvavan ruohon ja niittykukkien alle. 
Niityn hän toki anstaisikin kasvaa, mutta polut ja istutusalueensa hän sentään halusi tasoittaa. Sitä paitsi vastaleikattu ruoho tuoksui hyvälle, varsinkin viilenevässä illassa. Ja työn tulosta oli aina miellyttävä katsoa. Vielä hän ei kuitenkaan ollut ehtinyt tarttua trimmeriin. Mäen päällä sienen lailla kasvava talo piti nimittäin hänetkin kiireisenä. Kunhan sen edustalle tulevan kasvihuoneen perustukset vapautuisivat puutavaran alta, pääsisivät kurkkujen joukossa hyvää vauhtia venyvät tomaatit ja ananaskirsikat omaan huoneeseensa.



Pinus sylvestris







sunnuntaina

31.5.2014
Matala ja raikkaan vetinen toukokuun viimeinen päivä. Ojakellukat, nöyrän vaatimattomina päitään nuokuttavat kaunottaret, olivat taas nostaneet vartensa ja kasvattaneet kukkansa aivan salaa.

Geum rivale 



Tarhurin sitkeä saarnipuu oli yllättäen joutunut tuulessa kuin humalaisina huojuvien sarojen piirittämäksi. 


 Fraxinus excelsior






Lavaa kastellessaan Stella löysi varsin kummallisen kukan. Taimen juurella möyri kiiltävän vihreä kovakuoriainen. Vesisuihkun saatuaan se kaivautui syvemmälle multaan.




Alppiruusu oli avannut kukkansa, joiden nuppuaikainen tumma aniliininpuna näytti sekin laveeraantuneen sateen mukana pois. Tämä rauhoitti Tarhurin mieltä.


Rhododendron

Kimalainen näytti tyystin juopuneen alppiruusun tuoksusta ja sen terttukukintojen siitepölystä.


Saunatuvan seinää vasten kukkivat jo viime vuonna vahingossa kivenkoloon joutuneet kullero sekä salakavalasti levinnyt maahumala. Kuusenkerkät nuokkuivat monen päivän märkyyden alla.


Trollius europaeus