Tarhurin työpäiväkirja

keskiviikkona

31.7.2014
Eilen aamulla yksi kurpitsoista oli avannut jättiläiskukan. Kukka oli auki vain aamupäivän, alkuiltapäivästä se oli jo sulkeutunut. Pieniä hedelmänalkuja oli kehittynyt yhteensä neljään kurpitsantaimeen jo niin monta, ettei hän enää moneen päivään ollut pitänyt niistä lukua. Yhdeltä hän oli jo katkaissut pään, jotta se alkaisi myös kasvattaa hedelmiään, mutta kolmea muuta hän ei vielä ollut raaskinut kajota. Ne olivat niin liikuttavan uteliaita.
Cucurbita pepo


Kaikki kurpitsat olivat nimittäin omavaltaisesti etsineet itselleen parhaiten sopivan suunnan edetä. Ne kurkistelivat puiden taakse ja tunnustelivat sopivaa polkua kärhillään kuin tuntosarvilla.




Viime päivät mäelle kasvavan oman talon rakentaminen oli ollut tauolla. Sen sijaan saunatuvan eteläpuolelle oli ilmestynyt piei rakennustyömaa. Kanat, jotka toistaiseksi olivat vanhassa leikkimökissä, saisivat asumuksensa aivan tuvan edustalle. 




Iltaisin Tarhuri oli jatkanut aidanteensa sommittelua puutarhassa. Purppuraheisiangervot oli istutettu ja niiden viereen hän oli vienyt myös saunatuvan vieressä kituliaasti kasvaneen peikonpähkinän. Lisäksi hä oli siirtänyt japaninruusukvittenipensaan luonnollisina taivukkaina syntyneitä pikkutaimia kivipuutarhaan. Siinä hän toivoi sen vihdoin kukkivan ja tekevän hedelmiä.


Chaenomeles japonica


Tarhuria ilahdutti suuresti uuden kanalan yhdeksän-ruutuinen ikkuna, joka puutarhan sillalta lähestyessä katseli suoraan tulijaa vastaan.







Saunatuvan edustan pikkupuutarha näytti vihdoinkin kasvavan. Vahapavutkin olivat päättäneet kukkia. 





Thymus serpyllum


sunnuntaina

27.7.2014
He saapuivat perjantai-iltana: Viisi kanaa ja kukko. Kunnes pientä kirjavaa laumaa varten rakennettu asumus olisi viimeistelty, niiden oli tyytyminen vanhasta leikkimökistä tehtyyn taloonsa. Tarhuri oli hankkinut oppikirjan, jossa perusteellisesti selostettiin kanan tarpeet, mielenliikkeet ja luonne. Iltaisin hän ja hänen miehensä istuivat nurin päin käänettyjen ämpärien päällä leikkimökin edessä ja katselivat apilaa ja horsmaa nokkivia kanasiaan. Stella oli jo löytänyt kaksi pientä munaa, vaalean vihertävän ja vaalean ruskean. 

Herr Jacob









Päivät olivat tuntuneet ympäripyöreiltä, kaikki hellittämättömän kuumuuden vuoksi saman muotoisislta. Puutarhaan auringon alle Stella ja äiti menivät vain aamulla. Muutoin oli pysyteltävä mäntyjen lomassa saunatuvalla tai talon rakennustyömaalla. Pikku nukkui päiväuniaan vain sisätiloissa ja laittoi varpaansa ruohikkoon myöhäisinä iltapäivinä. Iltaisin Tarhuri kantoi vettä. Kastelukannuittain ja ämpäreittäin. Kaikki kasvoi.


Daucus carota


Cucurbita pepo



Mentha
Anthriscus cerefolium


Origanum vulgare
Thymus vulgaris


keskiviikkona

22.7.2014
Keskenkasvuinen sammakko oli päättänyt ystävystyä Tarhurin kanssa. Se ilmestyi muutama päivä sitten kurpitsan lehden alta, hyppeli hernerivin poikki, yli matalien vahapapujen ja vastaistutettujen kuunliljojen yrttipenkkiin. Sinne se katosi. Myöhemmin iltapäivällä Stella raportoi sammakon olevan tomaattihuoneessa. Tänä aamuna hän tervehti Tarhuria heti aamulla tämän astuessa pihalle. 
Samettikukat olivat näiden lämpimien aikana kaikki aukaiseet kukkansa. 

Tagetes 


Ensin niiden terälehdet olivat tiukalla rullalla, jokainen yksitellen. Kiskotellessaan niitä vähitellen esiin suojakoteloistaan, paljastui kukan todellinen väri. Jotkut olivat kirkkaan keltaisia myös terälehtien yläpinnalta, mutta suurin osa oli keskustaa kohden tumman punaruskean sävyisiä. Joskus punaruskea väri olikin tarttunut vain terälehtie ulkoreunoille.







Saunatuvan itäpuolella seisova tomaattihuone oli jo täynnä korkealle kiipustavia kasvinvarsia. Stella hoiti niitä ahkerasti ja huolellisesti. Hän piti myös huolen siitä, etteivät pienet, ensinnä kypsyneet terttutomaatit unohtuneet liian kauaksi aikaa oksille roikkumaan.




Niitty kasvoi valtoimenaan. Siellä äiti ja Stella seikkailivat päivittäin tarkastelemassa uusia, vasta heränneitä kukkia, sekä aivan pian kypsyviä puutarhamarjoja. Sinä aamuna äidillä oli ollut Stellalle erityinen yllätys. Keväällä istutetuista vadelmantaimista muutama oli ollut viime vuotinen, ja niihin oli kehittynyt tumman punaisia marjoja. Ensimmäinen oma vadelmasato. 


tuntematon

Vattujen vierellä kasvava saksasta tuotu karhunvatukka tuntui viihtyvän mainiosti.


Rubus fruticosus

Karviaisten ja herukoiden luo johtava polku kasvoi Stellaa korkeampaa niittyä. Tarhurin neljä vuotta sitten pikkutaimina istuttamat 900 leppää, koivua ja vaahteraa olivat venähtäneet hämmästyttävästi. Entinen pelto oli muuttunut oikeaksi lehtimetsäksi. Niiden jaloissa kasvoi etenkin maitohorsmaa.


Chamerion angustifolium








tiistaina

20.7.2014
Äiti ja Stella olivat jo muutama päivä sitten valinneet paikan tammenpoikaselle. Se oli viimeinen siitä joukosta, jonka he olivat keväällä kaivaneet hiekasta emopuun juurelta ja laittaneet purkkeihin varttumaan. 

Aamun ollessa vielä sopivan viileä, he ottivat mukaansa multasäkin, kastelukannunsa ja lapiot, jä läksivät puutarhaan. 



Hyvä paikka löytyi kivipuutarhan takaa läheltä metsän ja pellon rajaa. 







Kaivettuaan kuopan ja peiteltyään taimen uuteen kasvupaikkaansa, hän arveli sillä olevan jano. 
Missä meidän juuret on? Stella kysyi äidiltä.









keskiviikkona

16.7.2014
Aamupäivällä Tarhuri oli sitonut kiipeämisnarun viimeisellekin tomaatintaimelleen. Harmillisen monesta oli jo hukkunut hänen kylvämisvaiheessa kirjoittamansa lajikemerkintä, mutta Tarhuri arveli kyllä tunnistavansa yksilöt kunhan ne alkaisivat tuottaa hedelmiä. Kaikki kukkivat jo, mutta vain suurimmissa, kylän puutarhurin lahjoittamissa kirsikkatomaateissa oli punastuvia tomaattiterttuja. Stellallakin oli huoneessa nyt oma nimikkotomaattinsa, sillä istutusastioiden loputtua kesken äiti oli saanut lainaksi Stellan hiekkaämpärin. Herneet olivat kukkineet jo muutaman päivän ajan, ja eilen Stella sai syödäksen ensimmäisen pikkuruisen herneenpalon. 
Kivipuutarhaan ruusuista kaksi oli avannut nuppunsa. Myös laventeli kukki jo, ja kissankäpälä oli levittäytynyt entisestään. Tarhurin oli ollut estettävä sitä valumasta liiaksi yli penkin kivireunuksen, ja erotettava siitä pala ylemmäs kallionkoloon.

 Leontopodium alpinum


Kurkkuhuoneessa kiipeilivät kilvan Jurassic ja piikikäs salaattikurkku. Aivan pian olisi kaivettava esille ämpärit, ostettava hurjat määrät etikkaa ja nypittävä mausteeksi maukkaat mustaherukan lehdet. Kiwano ei edes vielä kukkinut, mutta levittäytyi sitäkin päättäväisemmin kasvihuoneesta valtaamaansa päätyyn, multaa pitkin lonkeroitaan ulottaen.


 Cucumis sativus


Puutarha oli täynnä niittykukkia, joiden alkuperästä tai nimistä Tarhurilla ei ollut aavistustakaan. Eräänkin orvokin oloisen, mutta tanakamman, kimalaisia houkuttavan yksilön Tarhuri löysi peilailemassa kuvajaistaan sateen jättämän vesijuovan pinnasta. 

 tuntematon


Toinen kasvoi aivan sanatuvan nurkalla. Sen juurakon Tarhuri oli saanut erään vanhan pihapiirin kukkapenkistä.

tuntematon


Perunapellon äärimmäsiessä laidassa, sipulien takana, kasvoi kissankelloja, kuten muuallakin puutarhassa. Nämä kellot vain olivat paljon pyöreämpiä, niiden kupit eri lailla nuokkuvia kuin muualla. Nukkumaan mennessään Tarhuri sulki miehensä mukanaan tuomat kaksi maljaa kirjan sisään.
Campanula rotundifolia



perjantaina

11.7.2014
Stella juoksi edellä pieni kipponen kädessään. Tuolla! Tuollakin on mustikoita! Äiti keräsi marjoja kippoon, ja niin Stellakin, mutta vähän väliä tämän oli mentävä auringonpaisteiselle, kivipuutarhaan johtavalle sillalle seisomaan ja syömään mustikkasaaliinsa. Sitten hän taas palasi, kurkki varpujen alle ja noukki suuhunsa sekä välillä äidinkin kippoon. Vielä he hakivat puutarhasta mansikoita ja huomasivat metsää vasten kasvavien karhunvatukoidenkin jo kukkivan. Lounasta varten he poimivat basilikaa, kirveliä, lehtikorianteria ja kangasajuruohoa.


Päivällä he keräsivät kimpuksi viimeiset kukkivat lupiinit, päärynäpuun ympäröineet korkeat päivänkakkarat ja villiintyneet neilikat.







torstaina

9.7.2014
Miksi Pikun jalat näkyy peilin läpi? ihmetteli Stella tarkkaillessaan ulkona ammeessa istuvaa pikkusisartaan ja hänen pieniä, aaltoilevan veden alla häilyviä varpaitaan. Pienet kädet läiskivät veden pintaan koloja. Äiti oli juuri kertonut, että veden pintaa kutsutaan silloin tällöin peiliksi. Ammeen matalaa ja läpinäkyvää vettä katsoessa ei syy siihen tosin oikein selvinnyt. Itse hän oli ymmärtänyt asian jonain noista viileistä kesäilloista laiturin päässä seistessään, tuijottaessaan terävää kuvajaistaan tumman järven pinnassa. Punaiseksi maalatun, sahatun laudan tuulen ja auringon sileäksi kuluttama pinta jalkojensa alla. Hän muisti miten oli katsonut kuvaansa ja suoristautunut sitten, nähnyt etäämmällä järvestä kohoavien saarten rannat ja mantereen puiden vihreän viivan. Miten hän oli vetänyt keuhkot täyteen ilmaa, heilauttanut kätensä pään yläpuolelle ja hypännyt veden viileän peilin läpi kuvansa luokse. Hän oli tehnyt niin joka kerta saaressa käydessään niin kauan kuin saattoi muistaa.
Stellan mustikkainen suu nauroi kun Pikku huitoi vettä hänen päälleen. Mustikankeruuretkellä pihkaantunet jalanpohjat puhdistuivat saunatuvan eteen nostetussa pienessä ammeessa. Samana aamuna he olivat poimineet suuhunsa myös ensimmäiset omat mansikat.

Fragaria


Kaksi iltaa sitten, ennen kuin helle oli asettunut pysyvästi heidän metsänsä ja puutarhansa ylle, Tarhuri oli arvellut niin kurpitsoiden kuin tomaattien ja ruusupapujenkin kukkien jäävän tänä kesänä tyystin nuppujensa suojiin.


Cucurbita pepo


Mutta heti ensimmäisen hautovan lämpimän päivän jälkeen kasvit tuntuivat heränneen unesta, venyneen jokainen tavallaan ylös kohti aurinkoa tai ulottaen suikerovarsiaan pitkin maan kamaraa niin etäälle juuristaan kuin suinkin. Herneet pitivät toisiaan kadestä hennoilla kärhillään. ne yksilöt, jotka eivät olleet saaneet otetta vielä mistään, harottivat kolmihaaraisia kärhenkärkiään valmiina tarttumaan mihin tahansa ohi kulkevaan. Aikaisin aamupäivällä kaikki kurpitsa kukat olivat ammollaan auki. Ja jo iltapäivällä ne jälleen kiersivät nuppunsa kiinni seuraavaa päivää varten levätäkseen. Kaikki Tarhurin tarkastamat nuput kiertyivät kauniisti myötäpäivään.




 Phaseolus coccineus



Pisum sativum

Suuressa, kurkkujen valtaamassa kasvihuoneessa oli edelleen muutama suurempaa ruukkua kaipaava munakoiso ja ananaskirsikka. Vasta illan viileyden tullen Tarhuri oli viime päivinä uskaltautunut niitä noutamaan, rapistelemaan multasäkkejä ja petaamaan taimille uusia multia. Tomaattien välissä varttuva ananaskirsikka kasvoi suurempien varsien suojassa mainiosti. 
 Solanum melongena
 Physalis peruviana


Hämärtyvät illat olivat houkutelleet saunatuvalle myös ennennäkemättömiä vieraita.




Mustajuuret, porkkanat ja palsternakat tuuhettuivat laatikoissaan. Porkkanoita oli jo käynyt maistaminenkin, vaikka ne vielä pieniä olivatkin. 


Scorzonera hispanica



 Pastinaca sativa


Tarhurin kmenehtyneeksi luulema, kaikki latvuksensa kuivattanut rodo pemakoensekin oli elpynyt sitkeän kastelun ja auringon voimalla. Sitä hän kävi ihastelemassa joka ilta kivipuutarhalla käydessään. Sen vieressä, kivien koloissaan ja kielekkeillä kasvavat alppitähdet olivat myös avanneet nukkaiset kukkansa.


Rhododendron pemakoense


keskiviikkona

2.6.2014
Tarhuri oli todennut kukinnan ja ylipäätään kasvun ajankohdan ja voimakkuuden olevan huomattavan riippuvainen kasvupaikasta. Kivipuutarhassa marjatuomipihlajien helmoissa kasvavat akileijat olivat kukkineet jo muutaman viikon, mutta saunatuvan edessä kulleron seuraan luvatta lyöttäytynyt yksilö oli avannut kukkansa vasta äskettäin. Siitäkin huolimatta, että se epäilemättä oli paljon lämpimämmässä ja aurinkoisessa paikassa kuin edellinen. 
 Aquilegia



tuntematon



Myosotis arventis



Agastache foeniculum




 Lupinus polyphyllus



Lupiinin lehtikouria katsellessaan, Tarhurille juolahti mieleen, josko hänen kanansa huolisivat ne juoma-astioikseen. Luulisivat palanneensa esi-isiensä maille aasian viidakoihin. 








Hosta (Funkia)



Antennaria dioica




 Leontopodium alpinum


Eräs Tarhurin kitkemättä kivireunuksen sisään jättämä niittykukkakin oli vihdoin suvainnut avata hennot kukkansa pitkien, tuulessa hoippuvien varsien päissä. Ne olivat kauniin taipuvaiset ja miellyttivät Tarhurin levollista iltamieltä siinä määrin, että ajatteli olevansa tyytyväinen, jos ne levittäytyisivät lisää.



tuntematon


Tarhurin oli muutama vuosi sitten istuttanut sinipallo-ohdakkeita lehmuksenpuoleisen kivipuutarhansa kivenkoloon. Ne eivät vielä olleet kasvattaneet vartta täyteen mittaansa. Sen sijaan niiden vieressä, villinä niityllä kasvava ohdake oli jo Tarhurin itsensä mittainen ja sen varsi kolmen peukalon vahvuinen. Piikkeineen ja mustinen juovineen sen lehdet ja varsi näyttivät lähinnä jonkin myrkyllisen matelijan tai hämähäkin raajoilta. 



Cirsium







Echinops bannaticus