Eilen aamulla yksi kurpitsoista oli avannut jättiläiskukan. Kukka oli auki vain aamupäivän, alkuiltapäivästä se oli jo sulkeutunut. Pieniä hedelmänalkuja oli kehittynyt yhteensä neljään kurpitsantaimeen jo niin monta, ettei hän enää moneen päivään ollut pitänyt niistä lukua. Yhdeltä hän oli jo katkaissut pään, jotta se alkaisi myös kasvattaa hedelmiään, mutta kolmea muuta hän ei vielä ollut raaskinut kajota. Ne olivat niin liikuttavan uteliaita.
Kaikki kurpitsat olivat nimittäin omavaltaisesti etsineet itselleen parhaiten sopivan suunnan edetä. Ne kurkistelivat puiden taakse ja tunnustelivat sopivaa polkua kärhillään kuin tuntosarvilla.
Viime päivät mäelle kasvavan oman talon rakentaminen oli ollut tauolla. Sen sijaan saunatuvan eteläpuolelle oli ilmestynyt piei rakennustyömaa. Kanat, jotka toistaiseksi olivat vanhassa leikkimökissä, saisivat asumuksensa aivan tuvan edustalle.
Iltaisin Tarhuri oli jatkanut aidanteensa sommittelua puutarhassa. Purppuraheisiangervot oli istutettu ja niiden viereen hän oli vienyt myös saunatuvan vieressä kituliaasti kasvaneen peikonpähkinän. Lisäksi hä oli siirtänyt japaninruusukvittenipensaan luonnollisina taivukkaina syntyneitä pikkutaimia kivipuutarhaan. Siinä hän toivoi sen vihdoin kukkivan ja tekevän hedelmiä.
Tarhuria ilahdutti suuresti uuden kanalan yhdeksän-ruutuinen ikkuna, joka puutarhan sillalta lähestyessä katseli suoraan tulijaa vastaan.
Saunatuvan edustan pikkupuutarha näytti vihdoinkin kasvavan. Vahapavutkin olivat päättäneet kukkia.
Thymus serpyllum
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti