29.4.2014

Tarhurin tullessa kotiin, saunatuvan edustalla seisoi parimetrinen puun taimi. Hän meni hämmästellen sen luo, eikä aivan läheltäkään katsoen osanut päättää, mikä kumma se oli.

Runko oli hieman kuin lehtikuusen, mutta vielä kiinni olevat silmut kuuluivat jollekin toiselle lajille. 

Vuosikasvu oli selvästi näkyvissä puun rungossa. Taimi oli venähtänyt viime vuoden aikana lähes metrin. Puu näytti samalla kertaa elävältä ja kuolleelta. Jollain lailla merkillinen yksilö, Tarhuri ajatteli. Hänen oli pakko kysyä mieheltään, joka oli tyytyväisenä myhäillen seurannut sivusta Tarhurin pähkäilyä. 

Ja tietenkin; Ginkgo biloba. Tarhuri ei ollut edes tiennyt noita olevan saatavilla Suomessa. Omansa he olivat omakätisesti kaivaneet yli viisi vuotta sitten Pariisin Ginkgoemojen jalkojen juurilta. Siellä oli kasvanut poikasia vaikka millä mitalla. Yhteensä neljä yksilöä oli selvinnyt muuttokuormassa Suomeen, ja nyt ne viettivät talvensa saunatuvan ikkunalla, kesät ulkona tuvan edustalla. 

Tämän uutukaisen he kuitenkin istuttivat puutarhaan. Se oli ollut taimitarhalla ainoa yksilö, ja sen oli hänen viisas miehensä katsonut parhaaksi korjata talteen viipymättä. Hyvä niin. 

Ginkgo biloba

Puu sai puutarhan suotuisimman paikan. Se näkyisi helmenä joka suunnasta. Ensimmäisiksi talviksi he peittäisivät puun, mutta toivoivat sen lopulta sopeutuvan. 

Päästyään alkuun, Tarhuri jatkoi kaivamista. Hän halusi istuttaa myös Saksasta auton takaluukussa matkustaneen karhunvatukan. Sen viime vuonna mustaherukkarivien taakse istutetut serkut eivät vielä olleet edes ryhtyneet turvottamaan silmujaan. Tämä uusi sen sijaan avaisi pian kukkansa. Se pääsi Tarhurin köynnöspenkin ensimmäiseksi asuttajaksi.

Rubus fruticosus 

Hän istutti vatukan huolellisesti koholle jottei sen juuristo joutuisi liian lähelle saven sekaista, ajoittain seisovavetistä maata. 

Tämän etelään päin suunnatu rivin Tarhuri täyttäisi vatukoin tai mahdollisesti muin köynnöstävin marjoin, mutta ensin se olisi kohotettava ja täytettävä asianmukaisesti.

Tuona päivänä, huhtikuun ohuen kuun aikaan oli hyvä tehdä myös peltomaan möyhennystä.

Fragaria ananassa

Saunatuvan edustan mansikkamaata peratessaan Tarhuri havaitsi vallan mainioksi apuvälineeksi Stellan saksantuliaisina saaman pikkuruisen kitkentäharavan.

Ikkunalaudalla haikeina kurkkivien ruusupapujen ja kurpitsantainten olisi odoteltava vielä muutama tovi, ennen ulkoilmaan pääsyä.

Pulsatilla vulgaris

Minä aamuna hyvänsä avautusi kylmänkukan ensimmäinen nuppu.

24.4.2014

Tarhuri oli antanut periksi. Jänisten talven aikana järsimä valkeakuulas ei osoittanut elonmerkkejä, joten hän kaivoi sen ylös ja istutti tilalle uuden. Sen viimevuotiset oksat olivat hurjan pitkät, mutta Tarhuri ei arvannut ryhtyä kiusaamaan vastaistutettua puuta leikkelemällä sitä heti.

Malus domestica

Sitten Stella auttoi ämpäreillään kastelemaan muutama päivä sitten istutetut karviaiset. Äiti kyykisteli ojan pientareella ja täytti ämpäreitä, Stella kiikutti niitä pensaiden juureen. Karviaiset vaikuttivat tyytyväisiltä uudessa kasvupaikassaan.

Ribes uva-crispa

26.4.2014 

Tänä aamuna Tarhuri ajoi Stellan ja Pikun kanssa puutarhanamarkkinoille. Suhistellen saksaa ääntävä, leveästi hymyilevä hollantilainen myi hänelle neljä täplämunkinhupun mukulaa. Lisäksi Tarhuri osti pampasheinää, Cortaderia selloanaa, joista kaksi juurakkoa hän ja Stella istuttivat heti kotiin palattuaan. Samalla Tarhuri alkoi suunnitella uutta, leveätä kolmiomaista istutusaluetta, jonka kahta kulmaa hallitsisivat korkeat pampasit, kärjessä kasvaisi alppiruusu, ja muutoin istutus olisi matalampaa, sekalaista. 

Nyt Tarhuri uskalsi istuttaa alppiruusunsa. Hän luotti sen jo pärjäävän hyvässä, rhodomullalla ja havuhakkeella täyttämässään istutuskuopassa, vaikka halla vielä tulisiksin.

Rhododendron pemakoense

Hallasta ei sen sijaan ollut pitänyt ensinkään hänen ginkgonsa, joka oli viettänyt ensimmäisen yönsä sitten toissa kesän ulkona. Se oli kuitenkin osoittautunut niin sitkeäksi yksilöksi, ettei Tarhuri epäillyt sen taas virkoavan. 

Ginkgo biloba

Myös valkovuokot olivat heränneet puutarhan aurinkoisella syrjällä metsänreunassa.

Anemone nemorosa

23.4.2014

Ensimmäisen kylvämänsä ruusupavun taimen Tarhuri lähettäisi maailmalle. Se pääsisi matkaan, ystävän talon seinustaa pitkin kiipeämään, cuor di bue - ja san marzano -tomaattien kanssa. Vielä hän pakkasi kassiin muutaman öljysiemenkurpitsan, stevian ja makean basilikan, ja toivoi niiden kaikkien kasvavan reheviksi ja makoisiksi.

Phaseolus coccineus
Solanum lycopersicum
Stevia rebaudiana
Ocimum basilicum

20.4.2014

Seuraavana päivänä aurinko oli vielä lämpimämpi. Pihalla käpyjä keräävä Stella sai heittää vanttuut kädestään, ja mummin omenapuiden lomassa pyrähtelevät västäräkit härnäsivät kesää keikkuvilla hännillään. Krookukset eivät enää malttaneet pysyä kiinni vaan tervehtivät hymyillen päälleen valuvaa valoa kukkapenkin reunassa. 

Crocus

Kotona metsäpuutarhassa olivat valkean, viime keväänä pistokkaana istutetun syreenin silmut muutaman päivän poissaolon aikana pullistuneet niin, ettei ollut enää epäilystäkään sen selvinneen hengissä talven yli.

Syringa vulgaris

Tarhakylmänkukan vierestä löytyi siemenestä kylväytynyt poikanen. 

 Pulsatilla vulgaris

19.4.2014

Stellan mummin pihalla, karviaispensaan juurella kasvoi pikkuisia, kevätperennoja. Niiden violetit kukinnot nuokkuivat rentoina harottavasormisten lehtien yllä niin, että kasvi maastoutui mainiosti sammalen valtaamaan ruohomattoon. Äidillä ja Stellalla oli aina pienet lapiot mukana autossa, ja sieltä he ne nytkin kaivoivat. Purkittivat samalla myös saunanpäädyn penkissä kurkistelevan sinisen lupiinin. 

Lupinus polyphyllus

ja tuntematon

Stella ja äiti riemuitsivat mummin kukkapenkeissä hohtavan aurinkoisina kurkistelevista krookuksista, leikkimökin päätyseinämällä pilkistävästä sinivuokosta ja sen vierellä paistattelevasta akileijasta. Jälkimmäistä äiti oli jo toissa keväänä napannut puutarhaansa, ja istuttanut sen yhdeksi kivipuutarhansa ensimmäisistä asukeista.

 Crocus

 Hepatica nobilis

Aquilegia 

16.4.2014
Kottikärryjä tarvittiin ylhäällä talon ja verstaan työmaalla, joten Tarhuri tyytyi nostelemaan kohopenkkinsä alta pois kaivamansa ruohoturpeet sivuun. Ne ehtisi kärrätä pois myöhemmin.

14.4.2014

Stella oli koko eilisen päivän rapistellut pääsiäismunalaatikkoa, keitellyt niitä kattiloissaan, syöttänyt niillä Pikkua ja riemuinnut niiden keltaisuudesta, punaisuudesta ja sinisyydestä. Hymysuin he kävelivät yli sillan metsästä puutarhaan, tuumailivat tovin oikean puun löytääkseen, kunnes Stella valitsi pääsiäispuuksi yhden metsän reunassa seisovan nuoren koivun. 

15.4.2014
Vaelleltuaan muutamia päiviä puutarhassaan lapio kourassaan, kaivettuaan saamattomuutensa sisuunnuttamana hyvät penkkien alut hyötytarhalleen, oli Tarhuri jo tullut siihen tulokseen, ettei puutarhasta löytynyt kyllin hyvää paikkaa hänen vaativille aarteilleen, ahokylmänkukille saati pemakoenselle. Mutta seuraavana yönä siitä lukien, kun hän oli lannistuen tullut tähän lopputulokseen, vaelsivat hänen mielensä palaset vihdoin kohdalleen, niin että herätessään hän tiesi pemakoensen kasvupaikaksi lohkarepuutarhan itäisen syrjän. Tarvittava määrä valoa ja rauhallinen tuulen suhteen. Ahokylmänkukille hän alkoi täyttää korkeammalle yltävien lohkareiden välejä niin, että kukkien pylväsjuurilla olisi ainakin metri tilaa kasvaa alaspäin ennen kuin märkä ja kylmä savimaa tulisi vastaan. Eihän yhdessäkasvaneita sopinut erottaa.

 

11.4.2014

Ulko-oven edustan kivipuutarhassa kasvava tarhakylmänkukka oli vihdoinkin saanut seuraa. Sen saksalaiset serkut, kahdeksan ahokylmänkukkaa, olivat kotiutuneet Tarhurin parvelle punertavan kukkalampun alle. Ne olivat selvinneet matkasta ilahduttavan hyvin sammalvuoteisiin peiteltyinä.

Pulsatilla pratensis


Niiden hahtuvakarvaiset hahmot tervehtivät ujostellen parven muita, jo varttuneempia kasviasukkaita. Ne toivotettiin ilomielin tervetulleiksi joukkoon. 

Tarhurin toinen ylpeydenaihe, matkalainen, pikkuinen puolukan- tai mustikanvarpua muistuttava alppiruusu, oli sekin päässyt tutustumaan parven asukkaisiin. Tarhuri ei ollut vielä uskaltanut viedä tulokkaita ulos, vaikka ne ilmeisen karaistuneita olivatkin. 

 Rhododendron pemakoense

Hän valmistaisi alppiruusulle ja ahokylmänkukille ensin oikeaoppisen kasvualustan, ulkoiluttaisi niitä kenties päivisin, ennen kuin jättäisi ne oman onnensa nojaan. 

Tarhurin laskeutuessa alas portaita, aloitti muutama päivä sitten suurempaan purkkiin päässyt, ja siitä riemastunut kirsikkatomaatti Siligea Rossa selostaa uusille kovaan ääneen talon tapoja. Tarhuri huokasi ja hymyili mennessään.

Solanum lycopersicum

6.4.2014

Tomaatin sekä ensimmäisenä kylvämänsä basilikan taimet olivat kasvaneet parvella nyt yli kolme viikkoa, ja tänään Tarhuri päätti niiden olevan kyllin vahvoja suurempiin ruukkuihin. Hän irrotti taimet varovasti yksitellen kennoistaan ja painoi ne taimimultaan tekemiinsä syvennyksiin. Sitten hän kantoi taimet takaisin kasvilampun alle voimistumaan. Hän jätti varmuuden vuoksi muutaman jokaista lajia vielä kennoonsa. Ne hän siirtäisi hieman myöhemmin. 

Iltapäivällä Tarhuri aloitti puutarhaan rakentamansa katetun kohopenkin täytön. Alimmaiseksi hän levitti paksun kerroksen lehtipuiden oksista ja ohuista rungoista pilkkomaansa haketta. Päälle tulisi ruohoturpeita, viimevuotisia lehtiä ja lopuksi kerros kompostia ja ruokamultaa. 

Penkkiin tulevat öljysiemenkurpitsat olivat jo itämässä. Hän oli kylvänyt ne heti uuden kuun tullen kangasajuruohon ja genovalaisen sekä violetin basilikan kanssa.  

Tarhurin kokeeksi kylvämät ruusupavun taimet olivat muutamassa päivässä villiintyneet niin, että hänen oli ollut laitettava sukkapuikot niiden varsien tueksi. Ne odottivat lampun alla jo kärsimättöminä oikeaa auringonvaloa, kurkottelivat kärhillään kilvan kohti ikkunoita. Parvi alkoi muistuttaa riehaantunutta kasvitarhaa, jonka päivä päivältä voimistuvien yksilöiden elinvoimaa Tarhuri ei enää kauaa saisi kahlittua sisätiloihin. Hän kuvitteli kuulevansa timjamin ja lehtikorianterin hiljaisen kuiskuttelun, miten seuraavan lämpimän päivän tullen ne kerta kaikkiaan lähtisivät, kiipeäisivät vaikka savupiipusta ulos aurinkoon jollei muu auttaisi. Vielä hennot peikonkellot ja pukinkoisot hurrasivat yhteen ääneen viereisissä taimilaatikoissaan.

3.4.2014

Jokaisena aamuvarhaisena jo yli viikon ajan oli vesi seissyt jäätyneenä tien ja pellon painanteissa. Aamun kalvakassa valossa maisema oli huurteinen. Kunnes aurinko nousi, joka aamu entistä varhaisemmin. 

Idänsinililjat olivat päättäneet olla piittaamatta kylmyydestä. Ne olivat työntäneet sipulistaan esiin ensin tukevat, supussa olevat lehdet, kasvatelleet kukkanuppujaan niiden suojissa aikansa, kunnes tänään iltapäivällä Tarhuri löysi niiden vielä unisina nuokkuvat kukat rentoina roikkuvien liepeiden keskeltä. 

Scilla siberica

Pienten nuppujen sinisyys, lehtien vihreys, ja ennen kaikkea niiden peräänantamattomalta vaikuttava tahto kasvaa tuskin roudan itsestään ravistaneen maan kamarasta, tuntuivat suorastaan räikeiltä. 

Tarhuri katseli pieniä urheita nuppuja hetkisen kuin totutellakseen niihin, hymyili sitten ja toivotti ne tervetulleiksi penkkiin, jonka itse asiassa oli valmistanut sipuleille. Mitäs tuosta, kunhan ymmärtävät jättää hieman tilaa vierelleen.