Tarhurin työpäiväkirja

lauantaina

14.3.2015
Entistä enemmän valoa. Lumi oli sulanut kokonaan pois, mutta maa oli edelleen jäässä.


Tarhuri suunnitteli kuitenkin jo malttamattomana tulevan kevään istutuksia. Kunhan lapio pystyisi metsänpohjaan, hän alkaisi kaivaa istutuskuoppia rhododendrodeille. Niitä tulisi kokonainen lauma erilaisia saunatuvan ja talon väliin jäävään mäntyiseen mäkeen.  



Puutarhassa hän jatkaisi aidanteen ja vadelmatarhansa muotoilua. Haavoista Tarhuri oli jo toissa viikolla käynyt ottamassa paloja juuripistokkaita varten, ja lepistä puutuneita ja puutumattomia latvaversoja. Niitä tulisi rivistö kivipuutarhan taakse, mikäli vain jaksaisivat juurtua.


torstaina

9.3.2015
Uusi kevät paistoi paljaiden oksien lomitse Tarhurin kasvoille. Tänään aamulla herätessään hän oli saunatuvan ikkunasta puutarhaan katsoessaan huomannut, että yli puolet sen alasta, eteläinen auringon puoli, oli lumetonta. Taivaskin oli ollut juuri sellainen, kuin keväällä kuuluu; valju ja kalpean punainen.
'Miten voi ylettyä maalaamaan taivaan?' kysyi Stella, ja lisäsi: 'kun ne maalarit on niin pieniä. Niitä täytyy katsoa tarkasti päin jos sattuu näkemään. Jos ei katso, niin ne katoaa, ne on sellasia tosi arkoja.' Ja sitten he ihmettelivät aamun kuuta, siellä se taas oli, nousevaa aurinkoa vastassa.
Pikku oli oppinut sanomaan 'Jacob', joten hän toisteli sitä varsin ponnekkaasti ikkunan ääressä seistessään ja osoitellen pihalle aina kun siellä tepasteleva kukko sattui heilauttamaan pyrstöään. Tytöt olivat koko talven harjoitelleen lapiohommia lumikasoissa, ja Pikullakin alkoivat sormet syyhytä, päästä multaan kaivelemaan. Pian olisi ensimmäisten siementen aika.

Vielä hetki sitten koko maailma oli ollut valkoinen.














tiistaina

23.12.2014
Stella oli kuluneiden päivien aikana paketoinut kuusenalusen täyteen pieniä lahjoja, ja Pikku, päästessään olohuoneeseen, kävi hymyssä suin heiluttelemassa oksilla riippuvia palloja. Ne kiiltelivät niin houkuttelevasti. Tontut olivat löytäneet aamulla pöydälle jätetyn puurolautasen, ihmeellistä, ja syöneet sen aivan puti puhtaaksi. Huomenna ne palaisivat, rapisevia lahjoja säkissään.


keskiviikkona

12.11.2014 Ensilumi satoi marraskuun 7. päivä. Stella ja Pikku riemuitsivat kumpikin kun pääsivät punaisen pulkan kyytiin. Ja Pikkukin oli parahiksi oppinut kävelemään, joten kaksin verroin mielissään hän katseli valkoista maisemaa nyt omilta jaloiltaan. 
Edeltävät syyskuukaudet olivat olleet lämpimiä. Lokakuussa tosin halla oli muutamaan otteeseen piirtänyt metsän täyteen hämähäkinverkkoja. Niitä oli ollut niin paljon, ettei millekään mättäälle olisi voinut astua seittiä rikkomatta. Myös suurten puiden väliin viritetyt, sateenvarjon kokoiset seittiansat olivat paljastuneet ihmissilmälle sopivan huurteisten pakkasöiden jälkeen.

Jopa pitkälle hallojen yli kukkineet kehäkukat ja anisiisopit olivat marraskuuhun mennessä lakastuneet, mutta kivipuutarhan kallioita vasten oli eräs sitkeä ruusu avannut nuppunsa vielä ensimmäisenä marraskuuta, juuri ennen talven tuloa. 


 Rosaceae




Kaikki muut kasvit olivat yksi toisensa jälkeen painaneet väsyneinä päänsä kivenlohkareita varten. Ne odottivat lumipeittoa saadakseen levätä seuraavaan kevääseen asti. 




torstaina

27.8.2014

Jo viikon verran jättiläismustikoiden valtaaman pohjoisrinteen vastapuoli oli ollut puolukoiden aina vain tummemman punaisiksi värjäytyvien marjojen täplittämä. Käsillä oli alkusyksyn paras, vain hetken kestävä, aika: Samaan piiraaseen saattoi poimia mustikoita, puolukoita sekä mustia viinimarjoja.


Vaccinium vitis-idaea



Mäen päällä seisova talo ei ollut piitannut sateesta sen jälkeen kun aluskate ja ikkuna-aukkoja suojaavat muovit olli saatu paikoilleen. Koko kesän lautapinojen alla odotellut kasvihuoneen perustus oli vapautunut ja sille oli muurattu tiilisokkeli. Ensi vuonna Tarhuri lapioisi pohjan tasaiseksi soralla ja latoisi sopivan kuvion vanhoista tiilistä huoneen lattiaksi.




Saksantuliaisina saadusta pienestä pussista löytyi suurta anista muistuttava siemenkota. Soijapavun kokoisia mustia siemeniä oli useita kymmeniä. Osan Tarhuri istutti saunatuvan eteen, männyn juurelle syvään multaan, kohtaan, josta pikkuiset peikonkellot keväällä olivat mystisesti kadonneet. Osan hän laittoi pieniin ruukkuihin kuolanpionien viereen.  
Paeonia


sunnuntaina

17.8.2014
Tomaattihuoneeseen kokeeksi istutetut täplämunkinhupun juurimukulat olivat elelleet mullassa pitkän aikaa hengettömän näköisinä. Yhtenä päivänä toisen sivusta ja päältä oli alkanut versoa jotain terävää ja vaalean vihreää. Sitten, vain muutaman viikon sisällä se oli kehittänyt paksun, täplikkään varren ja kauniin symmetrisesti kahden puolen kasvavat lehdet.

Arum maculatum 



Koko itäisellä pellolla maannut maakasa oli nyt käyty lävitse. Saunatuvan ja talon perustuskuopista kaivetusta maasta suurimmat kivenlohkareet reunustivat nyt kurkkuhuoneelle ja pellolle vievää tietä sekä saunatuvan istutuspenkkejä. Loppu metsämaa seisoi suurena kasana pellolla. Sieltä Tarhuri nouti sitä traktorikuormittain lähemmäs saunatupaa, ja siitä eteenpäin se oli määrä kärrätä tuvan seinän vierustoille kottikärryjen avulla. Toki myös luumupuun ja kurpitsan penkki, viimeisenkin kivireunuksen saatuaan, kaipasi vielä lisää maata.







Tarhurilla oli enimmän aikaa innokas apulainen. Stellan harmiksi pienet kottikärryt tahtoivat kaatua innokkaasti ja hieman huolimattomasti tähdättyjen lapiollisten voimasta. Silloin tällöin Stella vaihtoi kaivuupaikkaa ja omien sanojensa mukaan 'haki voimaa' jostakin toisaalta kaivaen.



Tarhuri oli jo muutamana iltana harkinnut parven ikkunan sulkemista yöksi, mutta vielä se oli jäänyt tekemättä. Päivisin tomaattihuoneen puoleinen ikkuna alhaalta ruokapöydän vierestäkinkin oli joka tapauksessa auki, koska siitä vähän väliä kuljettiin myös sisään ja ulos. Ovikin sai olla enimmäkseen selällään, koska hyttysiä tai kärpäsiä ei tänä kesänä jostain kumman syystä ollut edes mainittavaksi asti. Vaikka istutuspenkeissä olikin ehkä enemmän tyhjiä kohtia kuin kasvavia, koska Tarhuri ei halunnut kunnolla harkitsematta istuttaa mitä sattuu, alkoi talon edusta näyttää suhteellisen rehevältä hernepensaineen, kuunliljoineen, havukasveineen ja yrtteineen. Yksivuotisten lupiinien, ruusupapujen ja auringonkukkien tilalle hän keksisi tulevan talven aikana pysyvämpää asutusta.










maanantaina

11.8.2014

Eilen illalla Tarhuri oli istuttanut  viipurinluumupuun keskelle suurinta saunatuvan edessä olevaa penkkiä. Hän oli varsin mielissään kekseliäästä paikasta. Siinä sen alusta pysyisi varmasti vapaana rikkaruohoista. Helmat voisi sommitella vaikkapa kangasajuruohosta tai metsämansikoista. Polulta oli tarpeen tehdä astinkivet puun luo, joten aamulla hän sai Stellan apulaisekseen. He laittoivat kivipolun alkamaan viimeisen varjoliljan kohdalta. 
Hosta


Kanat olivat asettuneet taloksi. Ne olivat jo muutaman kerran käyneet kuopsuttamassa metsämaata aitauksensa ulkopuolellakin, ja aina palanneet takaisin varsin sävyisästi Stellan riemukkaiden askelten kopistessa kannoillaan. 





Hernepenkissä kasvava tuntematon, viininpunaiselta apilapensaalta näyttävä kasvi oli alkanut kukkia. Myös pitkiksi venähtäneet yrtti-iisot tekivät vaalean violetteja kukintojaan. Sen lehdet tuoksuivat ja maistuivat herkullisen lakritsisilta.



tuntematon



Agastache foeniculum


Tomaattihuoneessa kasvava munakoiso oli sekin avannut ensimmäisen kukkansa, joka oli pitkään odotellut tiiviillä laskoksilla nupun suojassa. Kaikki tomaatit kantoivat jo hedelmää, mutta edelleen vain terttutomaateissa ne olivat ehtineet punaisiksi.


 Solanum melongena



 Solanum lycopersicum 'San Marzano'




 Solanum lycopersicum 'Cuor di Bue'


Nyt kun perunat oli korjattu kasvihuoneesta, pitkään pienenä taimena pysynyt intialainen verkkokurkku oli yhtäkkiä vallannut koko kasvihuoneen päädyn. Ensin se oli kasvanut pitkin maata muutaman neliön alueella niin tiheänä että sen alle jäänyt bataatti tuskin pilkisti esiin. Nyt se oli noussut myös kasvihuoneen päätyseinälle, ja siellä, huoneen teräsrakenteen takana se oli piilossa kasvattanut hedelmäänsä, joka oli ehtinyt ruskeaksi ennen kuin se keksittiin. Nuoret hedelmät olivat pehmeitä ja maukkaita, mutta kypsän ruskeat puolestaan varsin kovia ja mauttomia. Bataattikin oli onnekseen päässyt kasvamaan sen verran pituutta, että sen lehdistö pilkisti verkkokurkun kasvuston alta.



Cucumis



Ibomoea batatas



Phalesolus vulgaris


Pistokkaista innostuneena Tarhuri pisteli kosteaan multaan äitinsä puutarhasta hakemiaan tuomen ja valkoisen karjalansyreenin versoja. Hän oli kerännyt myös tuomen marjoja. Hän hiersi ne rikki ja laittoi kolme siementä heti multaan, toiset kolme hän jätti kokeeksi kuivahtamaan ennen kylvöä.



Prunus padus 
Syringa
Rododendron 


Ennen luumupuun istuttamista oli ollut tarpeen vihdoinkin rakentaa valmiiksi istutuspenkin eteläpuoleinen reuna. Sitä varten tarvittiin ahkeraa työvoimaa sekä kottikärryjä että traktoria ajamaan.





Penkissä kasvavan männyn rungossa kiipeilevä ruusupapu oli keksinyt käyttää auringonkukkaa toisen haaransa tukena. Se oli kuitenkin venynyt huomattavasti nopeammin kuin auringonkukka, ja kurkisteli sen pään yläpuolella miettien, mihin tarttuisi seuraavaksi.
Phaseolus coccineus



Helianthus annuus
Phaseolus coccineus


Lehtikuusten päästyä saunatunan seinän viereltä puutarhaan paremmille kasvupaikoille, Tarhuri oli nostanut tilalle taimistolta toiveikkaana ostamansa nuoren öljypuun, jota vasten hänen siemenistä kasvattamansa susimarjat kasvoivat ilahduttavan virkeinä. Niiden ihmeelliset, ruohomaisen rennot varret venyivät ja venyivät, eikä Tarhurilla ollut vielä aavistustakaan, missä hän talvehdittaisi kaksikon. 

Lycium barbarum
Olea europaea