Tarhuri luuli kaivaneensa lampaiden uudelta laitumelta haavan taimen. Hän oli istuttanut sen kivipuutarhan pohjoispuolelle, ja nyt kun sen lehdet alkoivat kasvaa, hän ei enää ollut aivan varma, oliko puu haapa ensinkään. Kottikärryn kyytiin ja uuteen kotiin pääsivät myös viisi koivua ja pieni lepänalku, jotka olivat itäneet omia aikojaan äidin pihamaan kivikossa. Siellä ne eivät olisi voineet kasvaa, mutta tänne ne mahtuivat mainiosti.
Tarhuri oli vihdoinkin aloittanut myös rhodometsänsä rakentamisen. Valkoinen yksilö kasvaisi jopa nelimetriseksi. Se pääsi talon ja saunatuvan välisen polun viereen. Saunatuvan luokse hän laittoi liilakukkaista puistolajiketta ja suurinuppuisen punertavan. Sirotuomipihlajan ympäristöä kohotettiin kompostoituneen heinikon ja metsämaan seoksella. Sen alle Tarhuri kylvi pussillisen linnunruuaksi tarkoitettua siemenseosta; pellavaa, hamppua, rypsiä, kauraa ja hirssiä.
Kivipuutarha oli saanut uuden asukkaan, kolmikukkaisen arovuokon. Ja ensimmäisten kasvien joukossa viitisen vuotta sitten metsään istutettu clematis pääsi vihdoinkin parempaan multamaahan. Happamassa metsämaassa se ei minään vuonna ollut jaksanut kasvattaa isteään varttaan enempää.
Kevään ensimmäinen leskenlehti nuokutti päätään, ja korvasienetkin alkoivat jo mustua, mutta kaikki muu alkoi olla parhaassa kukassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti