Sinä aamuna poikkesin metsätieltä itään, mäntyä kasvavan kukkulan laelle ja istuin kivelle lepäämään. Koko mäki kukki puolukkaa. Pian laskeuduin edelleen rinnettä alas vanhan pellon rajaan. Kävelin sen viertä itään ja etelään, pelto sulki metsän niemeksi sisälleen. Aurinko paistoi pitkin sätein yli kesannon, joka kaipasi puutarhuria. Mäntyisen mäen kylkeen oli vaivatonta kuvitella pieni oravanpunainen talo, joten päätin jäädä.
Lampaiden laidun oli siirretty etelämmäs kuivemmalle niitylle. Se oli samalla lähempänä taloa niin, että laidun näkyi pihalta pienen mäen alla. Mäkeen oli tietenkin perustettava uusi pieni penkki metsärinnepuutarhalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti