29.3.2014

Leskenlehtiä oli syntynyt yön aikana lisää. Stella nimesi neljä vieretysten päivää paistattelevaa kukkaa Äidiksi, Isäksi, Stellaksi ja Pikuksi. Stella matkusti kyykyllään kottikärryssä katekuorman päällä, ja riemuitsi kun sai auttaa sen levittämisessä mustaviinimarjojen juurille. 

25.3.2014

Sen sijaan, että hän aamulla, laittaessaan hiuksiaan kiinni, olisi katsonut peiliin, hän katsoi ikkunasta mäntyjen runkojen läpi puutarhaan. Metsä hänen lähellään oli tumman vihreä. Aukeamman puutarhan oli yön kylmyys huurtanut valkoiseksi.

Päivällä Tarhuri sattui huomaamaan ruohikossa kevään ensimmäisen, auringon rohkaiseman leskenlehden. Se näytti vielä kainostelevan viileyttä, piti kukintoaan häveliäästi supussa. Tarhuri pisti kuitenkin merkille tämän pienen keltaisen ilonpilkahduksen, otti vihkon taskustaan ja merkitsi muistiin aikaisen kevätpäivän.

Tussilago farfara

Marjatuomipihlajien silmut näyttivät olevan kauttaaltaan ohuen seitin peitossa. Eräässä silmussa asusteli pieni hämähäkki. Tarhuri hymyili sen omistamisenhaluiselle luonteelle, mutta arveli tuon kuitenkin aikanaan luovuttavan hänelle marjat ilman vastaväitteitä.

Amelanchier alnifolia

Toisaalla saskaatooneihin oli jäänyt viime vuotisia tuoksuherneen kärhiä. Ne olivat niin tiukasti oksiin kietoutuneita, että edes pakkanen ei ollut saanut niiden elottomia kouria hellittämään.

Lathyrus odoratus
Amelanchier alnifolia

22.3.2014

Tarhuri oli vieraillut siskonsa luona lapion kera, ja kaivanut tämän vanhan talon vierustoilta sitkeitä perennajuurakoita. Kuka lie aikanaan istuttanut. Talon vieressä kasvavan käppyräisen tammen alla olevaan hiekkaan oli pesiytynyt liuta vahvoja pikkutammia. Ne Tarhuri oli onnellisena nyppinyt juurineen mukaansa, kuten toissakesänä jo oli vienyt muutaman, ja istutti niistä nyt osan purkkeihin kasvamaan. Stella täytteli myös multapurkkeja ja työnsi niihin heidän aiemmin leikkaamiansa mustaviinimarjan versoja. 

Kaksi suurta ruukkua odottaa talon vieressä vielä sisällä lämpimässä varttuvia rosmariineja. 

Ojanvarren pajukosta Tarhuri silppusi katetta puutarhaan ja kivikkoon siinä toivossa että jokin ihme muuttaisi sen vuosien kuluessa mullaksi.

19.3.2014

Täysikuun mukanaan tuomat pakkasilmat olivat mitä mainioimmin sopineet puunkaatoon, oksimiseen, rankojen keräämiseen ja niiden pinoamiseen valtaviksi keoiksi metsän ja pellon rajaan. Rankavalkean lämpö oli lämmittänyt työstä kohmeisia käsiä päivät ja yöt.

Uudelleen jäätynyt maa oli antanut Tarhurille hengähdystauon tarhamaan kääntämisestä. Kasvuun lähteneet silmut olivat jännittyneinä jähmettyneet asemiinsa palaavaa lämpöä odottamaan. Ulommas ne eivät uskaltaneet kurkottaa, vaikka aurinko paistoi kirkkaasti. Kaikkialla oli hiirenhiljaista.

Sisällä tuvassa olivat tomaatit itäneet ja Tarhuri oli siirtänyt ne viileään ikkunan viereen, kuten pukinkoisotkin. Kuukauden päivät ulkona kylmää saamassa olleet tarhakylmänkukat hän oli myös tuonut sisälle, ja toivoi niiden nyt itävän. 

14.3.2014

Viimeisillä nousevan kuun voimilla, kiireen vilkkaa ennen huomiseksi luvattuja pakkasia, Tarhuri kylvi peikonkellon ohueen ja hiekkaiseen multaan. Hän peitteli pikkuruiset siemenet muovikalvolla, ja jätti ne ikkunalaudalle heräilemään.

Jo aiemmin Tarhuri oli kylvänyt uhkarohkeasti ja vailla parempaa tietoa neljän erityisen herkullisen tomaatin sekä hienostuneen italialaisen basilikan siemenet. Ne olivat varsin vaativaisia, mikäli oli uskominen pientä kirjelappusta, joka siementen kanssa saapui. Itää nuo suvaitsivat vain yli 22 asteen lämpötilassa, ja kasvukumppaniensa suhteenkin ne olivat vaativaisia. Persilja kelpasi mutta kurkku ei. Tarhuri ilmehti huvittuneesti mutta päätti kuitenkin taipua viluisten tomaattien tahtoon. Hän asetti niiden istutusastian toistaiseksi uunin muurin kylkeen, ja toivoi niiden olevan tyytyväisiä.

13.3.2014

Betula pendula

Puoliltapäivin Tarhuri meni jännittyneenä kokemaan mahlasaalistaan. Parin päivän aikana puu oli heruttanut hänen pulloonsa reilun kulauksen maitiaisnestettä. Tarhuri joi mielissään ja laittoi sitten keräysletkun takaisin puun kylkeen poraamaansa reikään. Tarkasteltuaan puuta lähemmin, Tarhuri totesi suuren osan mahlasta valuneen ohi hänen keräysastiansa, joten hän teki muutaman parantavan toimenpiteen ennen kuin jätti astiansa taas täyttymään.

Picea abies

Tarhurin kulkiessa tuvan ja talon välistä polkua, hänen silmiinsä sattui muutama komea kuusentaimi. Hän päätti niiden olevan hyödyttömiä mäntyjen keskellä, unohti sopivasti työn, jota oli mennyt lapio olalla tekemään, ja kaivoi kuusen varoen kasvupaikaltaan. Sen vieressä hän näki toisen, ja vielä yhden vantteran männynkin hän irrotti alustastaan. Sitten hän kantoi puut alas puutarhaan ja istutti ne tuleviksi tuulensuojapuiksi marjatarhalle.

Quercus robur

Urakan jälkeen Tarhuri kuljeskeli ympäri puutarhaa ja tutkiskeli, miten hänen taimensa olivat selvinneet talvesta. Viime kesänä istutettu ylivuotinen tammikin, jonka puolesta hän oli ollut erityisen huolissaan, näytti hyvinvoivalta ja valmiilta uuden kevään tuloon.

11.3.2014 Kevään kiilto silmissään Tarhuri kylvi iisopin, yrtti-iison ja rosmariinin. Hän oli malttamaton kuten aina, mutta luotti aikaisen kevään huumaavan myös pienet taimet, niin että ne jaksaisivat kasvaa ja olisivat vahvoja kun ilma lämpiäisi niin että ne pääsisivät ulos.

Hyssopus officinalis 

Agastache foeniculum 

Rosmarinus officinalis

Myöhemmin, haravoidessaan männynneulasia ja kootessaan tuulen tiputtelemia oksia kottikärryyn, hän teki ilahduttavan löydön. Viime syksynä maahan tyhjennetystä istutusmullasta , jota hän nyt alkoi tasoittaa kivenlohkareiden väliin, pisti esiin vihreitä, muutaman sentin mittaisia versoja. Tutkiessaan niitä lähemmin, hän ymmärsi niiden olevan hyvässä idussa olevia ruohosipuleita. Mielissään löydöstään Tarhuri pisteli pikkuiset sipulit multaan kivien väliin. Tehkööt maukkaan lisänsä kivikkopuutarhaan.

10.3.2014

Oli viileä, mutta kevääntuoksuinen aamu. Kosteus kohmetti Tarhurin sormet liikkumattomiksi, mutta hän leikkasi ja sitoi siitä huolimatta sitkeästi neljä vanhan, hyvän omenapuun versoa kahteen nuoreen puuhunsa. Koivujen mahla nousi jo, ja kevät oli edellä, mutta omenapuiden suhteen Tarhuri ei silti ollut varma hetken otollisuudesta. Hän jätti paikkoja vapaaksi, jotta voisi tehdä saman uudelleen ensi kuussa, mikäli tarvis.

5.3.2014

Aamupäivällä Tarhuri jatkoi tuvan edustan kivipuutarhan ja polkujen kiveämistä.

Muutama traktorin kauhallinen kaivattiin vielä, jotta lohkareita riittäisi eduspuutarhan lisäksi tuvan koko sokkelin ympäri.

Stella auttoi kaivamalla pikkulapiolla koloja maahan ja harjaamalla talven varistamia männynneulasia viime vuonna istutettujen kivikkokasvien päältä.

Mäelle talon viereen tulevan kasvihuoneen perustukset olivat valetut ja lepäilivät nyt styroksien alla kuivumassa. Yrtit ja tomaatit tulisivat hämmästymään naapureinaan kasvavia mäntyjä ja mustikoita.

Tarhuri kiveäisi epäilemättä vielä polun, joka johti tuvalta ylös kasvihuoneelle ja talolle. Myös toiseen suuntaan, alas puutarhaan viettävään mäkeen olisi rakennettava kivi- tai puuaskelmat.

4.3.2014

Lehtikorianteri oli venynyt valon puutteessa pitkäksi ja honteloksi. Aamulla Tarhuri kantoi taimet hädissään etelänpuoleiselle, isommalle ikkunalle, jotta pilveen vetäytyneen maaliskuun vähäisetkin valonsäteet osuisivat niihin. Sitten hän selaili Internet-sivustoja laadukkaan kasvilampun löytämiseksi. Ylös mäelle tuleva kasvihuone oli edelleen perustuksia vailla, joten siitäkään ei olisi avuksi vielä ainakaan kuukauteen.

Coriandrum sativum 

Lehtikorianterin alla pilkisti myös kylvökseen eksynyt timjami.

 Coriandrum sativum 
Thymus serpyllum


Maustekaapissa itämään ryhtynyt päättäväinen valkosipuli odotteli ikkunalla maahan pääsyä.

Allium sativum

2.3.2014
Tarhurilla oli suunnitelma. Hän aikoi perustaa pienen muotopuutarhan pellolle vasten nuorta lepikkoa. Hän otti etelän suunnan saunan seinästä ja kuvitteli sille vastapariksi vadelma- ja kirsikkarivistön, merkitsi ne nuorien mäntyjen rangoilla jotka parahiksi lojuivat maassa ottajaa odottamassa. Keskelle tulisi neliön muotoon kukkaistutus. Sisään astuttaisiin kulleroiden ja iiristen puolelta, sivulla kasvaisi särkynyttä sydäntä ja sinistä lupiinia. Vastapäätä penkin itälaidalla olisi pioni, itse siemenestä kasvatettu sitkeä lajike.

Tämä kesä menisi kaivaessa ja penkkejä perustaessa, arveli Tarhuri ja hymyili tyytyväisenä, sillä kuvitteli mielessään maasta puskevat vatukantaimet ja makoisat hapankirsikat.



Sitten hän jätti suunitelman hautumaan ja palasi saunatuvalle. Sen eteen syntyi aamupäivän aikana ovelle johtavan polun toinen haara, jonka sivuille oli tarkoitus kesällä kantaa lisää kiviä, maata, sekä istuttaa kivikkokasvien taimia.

 Ribes nigrum

1.3.2014
Maaliskuun ensimmäisenä oli kuu vihdoinkin kääntynyt kasvuun ja kevääksi. Tarhuri joi aamukahvinsa kiireettä metsän takaa nousevasta valosta nautiskellen, päivän työsarkaa ikkunasta arvioiden. Ennen kuin teki lähtöä ulos, hän kasteli ikkunalaudalla itävät kangasajuruohot ja lehtikorianterin, istutti vielä kymmenen pukinkoisonsiementä kosteaan, hiekkaiseen kylvömultaan. 

Eteisessä Stella muistutti äitiä pipon tärkeydestä, mutta maaliskuun kunniaksi he päättivät kumpikin laittaa päähänsä ohuemman kevätlakin. 

 Ribes nigrum

Ensitöikseen Tarhuri napsi veitsellään mustaherukoiden pitkiksi venähtäneet versot. Hän teki sen uhkarohkeasti, vailla parempaa tietoa mutta sitäkin innokkaammin. Varmemmaksi vakuudeksi hän jätti yhden pensaista tyystin leikkaamatta. Näkisipä eron kun kasvu alkaisi, saisi paremmin arvioitua tehtyä työtä. 

 Pyrus communis

Sitten oli päärynöiden ja omenoiden vuoro. Stella kurkotteli puiden alla keräten putoilevia tikkusia ja asetteli ne huolellisesti mukanaan tuomaansa pieneen kahvipannuun kasvuaan jatkamaan.

Pyrus communis

Pyrus communis

Puutarhan luoteislaidalla lepikon takana kasvavaa kirsikkaa Tarhuri ei juuri tohtinut leikata, sillä oli lukenut erinäisistä kirjoista varoituksia sen suhteen. Myös sen lähettyville viime syksynä istuttamansa päärynän ja valkean kuulaan hän jätti vielä rauhaan.