4.4.2015
Tarhuri oli ollut hiljaisuudessa niin kauan, että hänen silmänsäkin tuntuivat näkevän yksityiskohdat tarkemmin.
Hän oli eilen illalla saapunut pienen Kirkkojärven rantaan. Metsä oli kallioista, erilaista kuin kotona, jossa kyllä oli korkeitakin mäkiä, mutta jossa maaperä oli muodostunut moreeniksi ja siksi varsin pehmeäksi ilmeeltään. Täällä oli ylitsepääsemättömän jyrkkiä ja sileitä kallionseinämiä, joilla kasvoi imarretta kuin pieniä sulkaryöppyjä.
Tarhuri löysi sinivuokon haapojen juurelta, erään metsän ja pellon rajassa kulkevan ojan pohjalta.
Seuraavana päivänä hän halusi käydä katsomassa, olisivatko kukat avanneet nuppunsa, ja löysikin useita yksilöitä lisää. Ne kurkistelivat suorastaan sopimattoman sinisinä talven harmaannuttamien haavanlehtien lomasta.
Tarhuri otti mukaansa vain yhden matkamuiston kotiin vietäväksi. Korkealla kalliolla, pienessä painanteessa kasvavan männyntaimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti