Valo oli niin terävää, että kivien rosoinen pinta vaikutti varjoineen moninkertaisesti rosoisemmalta, maan pinta neulasineen kaksin kerroin katetulta. Ja silti paksun neulaskatteen läpi pisti esiin yhä enemmän tuoreita, elämästä hullaantuneita versoja, milloin mitäkin kasvilajia.
Ensin olivat tulleet leskenlehdet, krookukset ja ruohot. Sitten lumikellot, sinivuokot ja lisää pieniä sipulikasveja. Västäräkin hypähdellessä pihamaalla ei enää pysynyt laskuissa, kuinka paljon uusia lajeja maasta heräsi päivittäin. Stella ja Pikku kuljettivat kumpikin multaa sinne tänne pikku lapioilla ja ämpärikaupalla, Stella hieman hallitummin, silloin tällöin pikkusiskoaankin neuvoen.
Kaikki nuoret versot ja ylös valoon pyrkivät nuput olivat aivan uskomattoman vaaleita ja jotenkin hauraan näköisiä. Tarhuri katseli niitä ja tunsi tehtäväkseen oppia niiltä jotakin. Sen pitemmälle hän ei ajatuksessaa kuitenkaan päässyt, kunhan katseli ja hymyili. Seuraavana päivänä nuput olisivat jälleen hieman korkeammalla, hieman avoimempina, vähäsen valmiimpina kesän tuloon.
Tarhuri oli viime kesänä istuttanut monta juuriversoa koiranruusua saunatuvan edustalle. Kaikki olivat hänen harmikseen kylmettyneet talven aikana. Yhden selviytyneen hän kuitenkin huomasi, ja ihmetyksekseen se oli aivan eri penkissä kuin mihin hän muisti niitä istuttaneensa. Se oli näemmä itse valinnut mieluisamman kasvupaikan.
Rosa canina
